Luganosta matkamme jatkuu pohjoiseen, ensin Luzerniin ja sen jälkeen Zürichiin, josta suuntaamme itää ja Innsbruckia kohti. Ennen junaan nousemista ihailemme eilen pimeässä katselemaamme kaupunkimaisemaa nyt päivänvalossa, ja ostamme asemalta aamupalaeväät junaan.
Kun eilen saatiin pientä esimakua vuoristosta, niin tänään mennään sitten ihan kunnolla alpeille. Junan reitti kulkee paikoin tunneleissa, mistä ei maisemia ihailla, mutta kyllä väliin mahtuu tosi hienojakin näkymiä. Harmillisesti junan sisävalot aina heijastuvat ikkunoista niin, että täydellisen kauniita maisemakuvia ei saa mitenkään otettua.
Luzernissa pysähdymme pitemmäksi aikaa, sillä täällä on Verkehrshaus der Schweiz eli Sveitsin liikennemuseo, jonne menemme. Mutta ensin otetaan kuitenkin junakuva asemalla.
Ja linja-autokuva aseman ulkopuolella. Nopealla silmäyksellä tätä voisi luulla vaikka lievästi vihertyneeksi Nysseksi.
Asemalta poistuttuamme kävelemme kohti linja-autoja. ”Täältäkös se meidän bussi lähtee”, kysyn Laurilta. ”Ei me mennä bussilla”. vastaa poika ja virnistää. ”Oho”, tuumaan ja jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tapahtuu. Se selviää, kun ohitamme bussipysäkit ja lähestymme rantaa. Me mennään järven yli laivalla!
Järveä voinee kutsua suomeksi Luzern-järveksi tai Luzerninjärveksi; Wikipediasta löytyy järvelle englanninkielisen nimen lisäksi saksan-, ranskan- ja italiankieliset nimet, kuten monella paikalla Sveitsissä on. Näin Wikipedia aiheesta: ”Lake Lucerne (German: Vierwaldstättersee, literally ’Lake of the four forested settlements’ (in English usually translated as forest cantons), French: lac des Quatre-Cantons, Italian: lago dei Quattro Cantoni) is a lake in central Switzerland and the fourth largest in the country.”
Laivamatka Liikennemuseon satamaan on pituudeltaan parikymmentä minuuttia ja aikaa siihen menee sopivasti kahvikupillisen verran.
Olemme sopineet käynnistä Liikennemuseossa jo reissua suunnitellessamme. Tämäkin on Laurin löytö; minä olen matkassa pitkälti turistina ja Lauri on omaksunut matkanjohtajan ja reitinsuunnittelijan roolin. Ja hyvin hän siinä roolissa toimiikin! Minähän yleensä teen reissuni yksin, joten on välillä ihan kiva olla passattavana ja vain mennä, mihin opas minut vie.
Liikennemuseoon on satamasta lyhyt matka. Eikä ole vaikea nähdä, missä rakennuksessa museo toimii:
Museossa on osastot kaikenlaisille kulkuneuvoille: lentokoneille, laivoille, autoille ja junille sekä avaruusaluksille. Lisäksi on tietysti kauppa ja kahvila. Yhdellä käynnillä kaiken kokeminen olisi liian iso urakka, emmekä sitä edes yritä. Meitä kiinnostaa eniten lentokoneet, avaruusalukset, autot ja junat. Minä lepuutan silmiäni erityisesti auto-osastolta löytyvissä vanhemmissa Volkswageneissa. Niistä ja muistakin autoista osa on sijoitettu erikoiseen hyllykköön, josta hissi käy niitä yksitellen hakemassa katsomon edessä olevalle pyörivälle lavalle yleisön ihailtavaksi. Tämä esitys etenee niin hitaasti, ettemme viitsi jäädä sitä pitemmäksi aikaa seuraamaan.
Luzernista matkamme jatkuu yhden vaihdon taktiikalla seuraavaan yöpymispaikkaamme, Innsbruckiin. Ensin mennään Zürichiin ja sieltä toisella junalla loppumatka. Tämä osuus kulkee kolmessa maassa: lähtö Sveitsistä, määräasema Itävallassa ja siinä välissä pistäydytään Liechtensteinissä.
Innsbruckiin saavuttuamme lähdemme taas kävellen majapaikkaan. Sitä ennen kuitenkin katsellaan hetki rautatieasemaa.
Innsbruckissa majoitumme yliopiston lähellä sijaitsevaan hotelliin, joka ilahduttaa persoonallisella sisustuksellaan.
Päivä on ollut hyvä, mutta reissun jatko-ohjelma meni uusiksi. Olemme saaneet tiedon, että ylihuomenna Saksassa on junalakko eikä yksikään juna kulje. Alkuperäisten askelmerkkien mukaan kyseiselle päivälle oli ohjelmoitu minulle matka Dresdenistä Hampurin kautta Kööpenhaminaan ja Laurille Dresdenistä jotain reittiä Lausanneen. Nyt meidän on nuotitettava huomisen osuus niin, että kumpikin pääsemme Saksan läpi ja maasta pois ennen kuin vuorokausi vaihtuu keskiviikoksi.
Mehän olemme tässä vaiheessa jo näppäriä Rail Plannerin käyttäjiä, joten löydämme nopeasti huomiselle toteutuskelpoisen suunnitelman: Matkustamme yhdessä Innsbruckista Müncheniin ja siellä hajaannumme. Lauri jatkaa Lausanneen ja minä Hampurin kautta Kööpenhaminaan. Lisäksi lisään alkuperäisessä suunnitelmassani olleeseen Kööpenhaminan hostel-yöpymiseen yhden yön ja vietän kokonaisen välipäivän Köpiksessä. Siten matkani loppuosa menee alkuperäisen suunnitelman mukaan, eli perjantaina Kööpenhaminasta Tukholmaan, yölaivalla yli ja lauantaina Turusta junalla Ouluun.
Huomenna aamulla meillä on aikainen lähtö – juna lähtee 6.40 ja asemalle mennään kävelemällä, joten herätys on puoli kuudelta.
