Lausannesta lähdetään eteenpäin vasta iltapäivällä, koska – kuten edellisestä osasta olet lukenut – meillä on tänään yhdentoista maissa kutsu brunssille. Lauri on katsonut minulle valmiit yhteydet hostellista rautatieasemalle ja sieltä edelleen Morgesiin: ensin linja-autolla metron rannanpuoleiselle pääteasemalle, sitten metrolla muutama tolpanväli Lausannen rautatieasemalle ja sieltä taajamajunalla Morgesiin. Jeunotel-hostellissa on aamiaisen lisäksi toinenkin kiva etu matkailijalle: majoituksen hintaan sisältyy paikallisliikenteen vuorokausilippu.
Junamatka Morgesiin kestää vain varttitunnin, ja Lauri on sovitusti asemalla vastassa. Juna pysähtyy niin, että poistumisoveni on juuri siinä kohdassa, missä Lauri odottaa. Matka asemalta Laurin kortteeripaikkaan on pituutensa puolesta käveltävissä, mutta korkeusero tekee varsinkin menomatkasta raskaan. Siksi emme kävele, vaan menemme linja-autolla. Ihan ovelle emme toki pääse, joten kyllä tässä vähän saadaan liikuntaa.
Perillä tapaan Laurin vuokraemännän, joka yrittää ensin puhua minulle ranskaa, mutta joudun pahoitellen toteamaan ranskantaitoni olevan siinä määrin ruosteessa, että keskustelut on paras käydä englanniksi. Ihailen Laurin sujuvaa ranskanpuhumista – hän on tätä vaihtojaksoa varten käynyt ranskan kurssin ja tietysti täällä saa joka päivä kieltä käyttämällä lisää harjoitusta.
Oma ranskantaitoni on sellainen, että kykenen kyllä muodostamaan mielessäni lauseita, mutta suu ei taivu niiden sujuvaan muodostamiseen. Täsmälleen saman olen huomannut muidenkin, vähemmän käyttämieni, mutta periaatteessa osaamien kielien – saksa, ruotsi – kohdalla. Ruotsia olisi kyllä syytä opetella edes jotenkuten puhumaan, onhan se sentään toinen kotimainen kieli ja jos joskus tekisi mieli matkustella Ruotsissa, olisi kohteliasta osata kommunikoida alkuasukkaiden kielellä.
Brunssiseurueeseemme liittyy vielä neljäskin henkilö: vuokraemäntä on kutsunut ystävättärensä paikalle. Naiset puhuvat hetkittäin äidinkieltänsä saksaa, lisäksi ranskaa erityisesti Laurille ja minun kanssani englantia. Kerron heille, että pystyn kyllä sekä ranskan- että saksankielisestä puheesta poimimaan sanan sieltä ja toisen täältä, ja niiden perusteella pystyn aina välillä pääsemään hetkeksi kärryille siitä, mistä puhutaan. Toki tällaisessa tilanteessa käy usein niin, että kun kuulija tunnistaa sieltä täältä yksittäisiä sanoja, hän niistä ymmärtää ehkä puolet, ja nekin väärin. No, keskustelu sujuu ja tilaisuus on kaikin puolin miellyttävä.
Lopulta tulee Laurin ja minun lähtöaika – meillä on tänään Lausannesta lähtö klo 14.18 junalla, joka vie meidät Milanoon.
Ai niin. Sveitsissä matkustaessa on hyvä muistaa, että kyseessä ei ole EU-maa. Tämä tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että matkapuhelinliittymän perushintaan sisältyvä roaming-kiintiö on jotain aivan muuta kuin EU-maissa. Esimerkiksi omassa Moi-liittymässäni hintaan sisältyy EU-dataa 19 gigatavua, mutta esimerkiksi Sveitsissä mobiilidatan käyttö tulisi äkkiä kalliiksi.
Tilannetta helpottaa suuresti, jos omistaa puhelimen, joka tukee e-SIMiä, eli johon voi asentaa liittymän ilman fyysistä SIM-korttia. Minä löysin omassa puhelimessani toimivan sovelluksen nimeltä Airalo, jonka avulla ostin itselleni Sveitsissä toimivan liittymän:
Tuo eSIM oli voimassa 7 päivää, sisälsi yhden gigatavun dataa ja maksoi 4,50 dollaria eli tämänhetkisen kurssin mukaan suunnilleen 4,20 €. Tuon lisäksi tarjolla oli myös 15 vrk / 2 GB, 30 vrk / 3 GB, 30 vrk / 5 GB, 30 vrk / 10 GB ja 30 vrk / 20 GB versiot. Ja nuo toimivat paitsi kertaostoksina, myös täydennyspaketteina eli on mahdollista ostaa ensin pienin versio ja jos tarvitsee lisää vuorokausia tai mobiilidataa, voi sitä ostaa tarpeen mukaan. Erittäin kätevä mielestäni.
Sitten taas matkan pariin.
Milanossa viivähdämme puolitoista tuntia, mikä riittää syömässä käyntiin, mutta esimerkiksi kulttuurin harrastamiseen ei ole aikaa. Siksi emme ole vaivautuneet selvittämään, olisiko La Scalassa mahdollisuus päästä nauttimaan Bianca Castafioren maailmankuulusta Faustin koruaarian tulkinnasta.
Milanoa lähestyessämme Lauri ehdottaa, että etsisimme päivällispaikaksi jonkin pastaravintolan. No sehän sopii. Asemalla Lauri tutkii karttaa hetken ja sitten menemme hänen valitsemaansa suuntaan, eikä kestä kauaakaan, kun olemme lupaavan näköisen paikan edessä. Menemme sisään ja saamme tutkittavaksemme ruokalistat. Valitsemme samanlaiset annokset, lihapullia ja spagettia.
Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Vatsat täynnä kierimme pihalle ja käymme pienellä kävelyllä rautatieaseman ympäristössä.
Rautatieasemalta majapaikkaan päästäisiin varmaan bussillakin, mutta haluamme kävellä. Ilta on lämmin ja junassa istumisen jälkeen on muutenkin kiva verrytellä jalkoja. Kävelymatkaan menee puolisen tuntia ja kuten ennenkin tällaisissa tilanteissa, Lauri suunnistaa ja minä vain tulen mukana. Helppoa ja kivaa! Majapaikkamme osoittautuu reissun tähän astisista hienoimmaksi.
Tämä(kin) on ollut hyvä päivä. Matkamme on nyt puolivälissä: ollaan tultu Hampurista Metzin ja Lausannen kautta Luganoon; edessä on vielä matka Luganosta Innsbruckin ja Dresdenin kautta takaisin Hampuriin.
Tai näin ainakin olemme suunnitelleet… mutta kuinkas sitten kävikään? Se selviää kertomuksen seuraavissa osissa.
