Toinen yhteinen reilipäivä, lauantai 6.1.2024, alkaa aikaisehkolla herätyksellä, jotta ehdimme klo 8.10 lähtevään junaan. Tämä junamatka onkin erityinen, sillä se on reissumme nopeimmalla junalla, TGV:llä (TGV = Train à Grande Vitesse). Sillä matkaamme Metzistä Strasbourgin kautta Mulhouseen, jossa on vaihto. Mutta eipä mennä asioiden edelle.
Linja-automatkan osalta ei tarvitse jännittää, koska Lauri on kokeneena kaupunkimatkailijana tarkistanut aikataulut ja liputhan meillä jo on. Ja vaikka ei olisi, saisimme ne ostettua pysäkillä olevasta automaatista. Se on samanlainen kuin rautatieasemalla oli. Automaatin kielen voi valita vaihtoehdoista ranska – englanti – saksa, ja sen verran looginen tuo kapine on, että ei sen käyttöön erityistä kielitaitoa edes tarvitsisi.
Kuvaan TGV:n saapumisesta videopätkän, jonka saatte katsottavaksenne sitten myöhemmin, videokoosteessa, mutta laitetaan tähän nyt kuvakaappaus videolta maistiaiseksi.
TGV-matkalla tietysti kaikkein eniten kiinnostaa, kuinka lujaa mennään ja miltä se tuntuu. Sekä alku- että loppumatkasta on mentävä tavallisia raiteita pitkin, ja niillä myös TGV lyllertää samaa hidasta vauhtia kuin muutkin junat. Omaa, ultrasileää ja loivin kaarroksin toteutettua rataa TGV pääsi viilettämään yli kolmeasataa. Siinä vauhdissa ei kannattanut yrittääkään ottaa maisemakuvia sivuikkunoista, vaikka kyyti muuten onkin tasaista. Näillä radoilla ei routavaurioista ole pelkoa. Täyden kahvikupin kantaminen junan lähes toisessa päässä olevasta ravintolavaunusta omalle paikalleni ei ole homma eikä mikään.
Mulhousessa meillä on kiireetön junanvaihto ja aikaa pistäytyä myös ulkona ottamassa kuva paikallisesta raitiovaunusta. Kuvassa on vanunun peräpää, joka on valojen väriä lukuun ottamatta samanlainen kuin keula – nämä ovat kahteen suuntaan ajettavia vaunuja.
Pitkää taukoa (51 minuuttia) seuraa lyhyt junamatka (22 minuuttia). Seuraava pysähdys- ja junanvaihtopaikka on Basel.
Baselista matka jatkuu junalla, jolla päästäisiin Milanoon asti, mutta vielä ei mennä sinne. Tässä junassa viihdymme 58 minuuttia, minkä jälkeen olemme Bernissä.
Baselin ja Bernin välillä reittimme koukkaa huomattavasti idempää kuin mitä suora reitti olisi. Juna kulkee Olsenin kautta ja siellä havaitsen viereisellä raiteella kovin tutunnäköisen junan.
Bernistä päivän päätepisteeseen, Lausanneen, on tiheästi junia, joten meillä on valinnanvaraa. Päätämme pitää lounaan pituisen tauon. Retkikunnan kaupunkisuunnistaja löytää lähettyviltä tavaratalon, josta löytyy ravintola, josta löytyy meille lounas. Havaitsemme, että tarjolla on asiallisen näköisiä wienerschnitzeleitä, joten otamme sellaiset, vaikka ei vielä Itävallassa ollakaan.
Sitten taas junaan, viimeistä kertaa tänään. Ja nyt matkustetaan reissun pääkohteeseen eli Laurin opiskelukaupunkiin, Lausanneen. Maisemallisesti päivän hienoin hetki koetaan saavuttaessa Genevejärven tuntumaan. Istumme junassa väärällä puolella, joten upeat maisemakuvat jäävät ottamatta.
Järveä toki ehditään ihailla myöhemminkin. Perille Lausanneen päästyämme kävelemme ensin yöpaikkaani, Jeunoteliin, koko nimeltään paikka on komeasti Auberge de Jeunesse Lausanne Jeunotel. Ja kyseessä on hostelli eli vanhanaikaiselta nimitykseltään retkeilymaja – hotellia vaatimattomampi, mutta tavalliselle reissaajalle vallan mainiosti riittävä majapaikka. Minä olen tyytyväinen, jos pääsen siistiin, kuivaan ja lämpimään huoneeseen, jossa on oma wc. Jeunotelin huone on siisti, kuiva ja kylmä, ja siinä on oma wc. Kolme neljästä on ihan ok. Huoneessa ei näytä olevan minkäänlaista lämmitystä, minkä lisäksi siellä on kaksi ikkunaa auki. No, minähän aloitin matkani paikasta, jossa oli lähdön hetkellä 22 astetta pakkasta, joten minulla on mukana paljon lämmintä vaatetta. Jeunotelissa huoneen hintaan kuuluu myös aamiainen, mikä on oikein kiva asia. Ja aamiaishuone on lämmin.
Jätän enimmät tavarani huoneeseen ja sitten lähdemme kaupungille. Lauri haluaa näyttää minulle muutamia paikkoja. Aloitamme hostellin lähellä sijaitsevista raunioista – nämä ovat jäänteitä Lausannen alkuperäisestä keskustasta.
Raunioiden jälkeen menemme rantaan ja otan järvestä panoraamakuvan.
Koska olen paitsi rautatieharrastaja, myös linja-autoharrastaja, otan kuvia sopivasti kohdalle osuvista paikallisista onnikoista.
Sitten metroon. Lausannessa on kaksi metroreittiä, joista toinen on tavanomaisempi ja toinen eksoottisempi. Menemme tietysti siihen eksoottisempaan, linjan M2 metroon. Reitin pituus on noin 6 kilometriä ja korkeuseroa pääteasemien välillä on 338 metriä. Radan keskimääräinen jyrkkyys on 6 %, maksimi 12 %. Ja koska rata on rinteessä, ovat asematkin rinteessä ja esimerkiksi päärautatieaseman metrolaiturit ovat 11,5 % eli 5,175 asteen rinteessä.
Ylös kannattaa mennä – sieltä avautuu hienot näkymät ja paluumatkalla voi käydä katsomassa esimerkiksi 1100-luvulla rakennettua Lausannen katedraalia, Cathédrale de Lausanne.
Katedraalin vieressä on näköalatasanne, jolta avautuu komeat maisemat kaupungin yli kohti järveä.
Tänä iltana me hajaannumme – minä yövyn siinä hostellissa ja Lauri menee omaan opiskelijakotiinsa, joka sijaitsee Lausannen naapurikaupungissa Morgesissa. Ennen hajaantumista Lauri vielä antaa minulle tarkat ohjeet sekä hostelliin menoa että huomisaamuista Morgesiin matkustamista varten. Laurin vuokraemäntä on kutsunut meidät brunssille, joten aamulla minun on osattava siirtyä omin päin hostellista Morgesin rautatieasemalle, jonne Lauri tulee vastaan.
Päivän ja illan aikana on tullut käveltyä sen verran, että enää ei tarvitse. Siksi menen bussilla ja koska minäkin osaan jonkin verran kaupunkisuunnistusta, osaan jäädä pois oikealla pysäkillä ja kävellä sieltä majapaikkaani. Huone on ikkunoiden sulkemisen jälkeen lämmennyt jonkin verran, mutta vielä siellä on sen verran holotna, että jätän suihkussa käymisen seuraavaan iltaan. Silloin ollaankin jo Luganossa.
