No ei nyt sentään.
Mutta vähän siihen suuntaan kuitenkin: rupesin tammikuussa kävelemään paljasjalkakengillä.
Minä ostin jo viime kesänä yhdet paljasjalkakengät, Skinnersit, jotka ovat oikeastaan enemmän paksupohjaiset sukat kuin kengät. Ne eivät sovellu talvikäyttöön (ellei vasiten halua kylmettää nilkkojaan). Paljasjalkakävelyn tuntuma kuitenkin miellytti ja lajia teki mieli harrastaa enemmän, myös kylmänä vuodenaikana.
Siihen löytyi ratkaisu Kipukaupasta: paljasjalkavaelluskengät.
Mainittakoon tässä vaiheessa, ennen tuotteen kehumisen alkamista, että tässä artikkelissa esitän täysin omia näkemyksiäni, eli kyse ei ole maksetusta mainoksesta.
Näitä kenkiä myydään ”Vapauta Varpaat” -tavaramerkillä. Nimitys on perusteltu. Kengissä on huomattavan hyvät tilat varpaille. Minulla on leveä jalkaterä ja sen vuoksi pystyn käyttämään ainoastaan leveälestisiä kenkiä. Tähänastiset luottovaelluskenkäni ovat olleet malliltaan Lowa Renegade, joka on juuri tuollainen leveälestinen kenkä. Käytettyäni näitä uusia kenkiä muutaman viikon tuntuvat Lowat hyvin ahtailta ja kapeakärkisiltä. Jo tämän perusteella todennäköisyys, että palaisin niiden käyttäjäksi, on pieni.
Paljasjalkakengän merkittävin ominaisuus on kuitenkin pohjassa. Siinä missä tavallisen kengän pohja on paksu ja jäykkä (erityisesti, jos kyse on vaelluskengästä), on näissä ohut ja joustava pohja. Ei toki Skinnersien pohjan veroinen, sillä vaellus- ja talvikäyttöön tarkoitetun kengän pohjan on kuitenkin suojattava jalkaa enemmän kuin sukkatyyppisen jalkineen. Näiden kenkien pohjan joustavuutta kuvaa esimerkiksi se, että jos talvisella tiellä kävellessä kengän alle osuu sentin korkuinen pehmeän lumen nokare, se tuntuu jalkapohjassa.
Talvikäytössä isoin kysymys koskee tarkenemista. Jos kenkä on ohut, niin eikö siinä tule jalalle kylmä?
Kyllä, jos seisoskellaan paikallaan.
Mutta nämä kengät on tarkoitettu kävelyyn. Ja kävellessä jalkaterä on jatkuvassa sisäisessä liikkeessä, mikä pitää sen lämpimänä. Minä olen kävellyt näillä työmatkani (6 km) kylmimmillään 18 asteen pakkasessa, eikä jalkojen tarkenemisen kanssa ollut minkäänlaisia ongelmia. Ei, vaikka jalassa oli kengän lisäksi vain ohut merinovillasukka. Mutta tosiaan pitempiaikaiseen seisoskeluun nämä eivät ole hyvät. 5-10 minuutin odottelu bussipysäkillä vielä menee, mutta jos pakkasta on paljon, kannattaa jalat pitää liikkeessä. Kylmiä olosuhteita varten voisi tietysti hankkia vielä toiset, isommat kengät, joiden kanssa pitäisi pohjallisia ja paksuja villasukkia.
Kävelymukavuuteen vaikuttaa olennaisesti myös kengän paino. Siinäkin nämä ovat oivalliset: paljasjalkavaelluskenkä (1 kpl) painaa vain 336 grammaa – vertailun vuoksi Lowa Renegade painaa 608 grammaa. Painoeroa on siis 272 grammaa. Jos ajatellaan vaikkapa 10.000 päivittäisen askeleen kävelysuoritetta, niin siinä maasta nostettavaa massaa kertyy yhdelle jalalle 10.000 x 272 g = 2.720.000 grammaa eli 2.720 kilogrammaa eli 2,72 tonnia. Ja toiselle jalalle saman verran. Eihän sitä jalkaa kävellessä toki korkealle nosteta (ellei ole töissä Ministry of Silly Walksissa), mutta kuitenkin.
Niin, nämä ovat siis paljasjalkavaelluskengät. Miten näiden kanssa onnistuu pitkät kävelyt tai maastossa vaeltaminen? Sitä en vielä tiedä. Kunhan lumet keväällä sulavat, pääsen kokeilemaan näitä myös vaellustarkoituksissa. Palataan sitten asiaan.
Tässä vaiheessa, kun kengät ovat olleet käytössä noin kuukauden, voin sanoa, että olen 100 % tyytyväinen ostokseeni. Kengät ovat ainakin minun jaloilleni ja minun käyttötarkoitukseen erinomaisen sopivat, ja tähänastisen kokemuksen valossa nämä ovat parhaat kengät, mitä olen koskaan käyttänyt.