Syyskuun alussa tapahtunut kiville kaatuminen ja siitä seurannut kylkiluun murtuma ovat nyt jo taakse jäänyttä elämää. Ensimmäiset viikot tapaturman jälkeen olivat hankalat, mutta sen jälkeen kivut väistyivät vähitellen ja nyt, lokakuun lopulla, elämä jatkuu taas normaalisti.
Ja Elämäntapakävelijän kohdallahan ”normaali” tarkoittaa pitkiä kävelymatkoja. Tai tarkoittaisi, jos kunto riittäisi sellaisiin. Kesä 2021 oli pyöräilykesä, mikä tarkoitti lähinnä työmatkapyöräilyä. Kävelylle ei siinä jäänyt paljonkaan aikaa, ja sen seurauksena kävelykunto notkahti. Ei se huonoksi missään välissä mennyt, mutta en minä tällä hetkellä ole riittävän hyvässä kunnossa esimerkiksi 50 kilometrin kävelyyn.
Kävelykunto on kuitenkin sellainen asia, että jos se pääseekin vähän heikentymään, niin aina sen voi houkutella takaisin. Ja siihen ainoa keino on lähteä kävelemään. Käynnistyi Projekti Kävelykunto. Ensimmäisenä vaiheena siinä oli 20 km kävely ja seuraavaksi asetin tavoitteeksi 30 kilometriä. Molemmat on nyt tallusteltu ja niistä löydät videomuotoiset raportit Elämäntapakävelijän kanavalta.
Onko seuraava tavoite sitten 40 kilometriä? Ehkä on, ehkä ei. Olen miettinyt, että looginen eteneminen tästä olisi juuri tuo: 40 km, 50 km, 60 km jne. Mutta sen tienhän minä olen jo kulkenut. Ehkä kiinnostavampi etenemisreitti olisi tällä kertaa sellainen, että lähtisin hakemaan useaan peräkkäiseen pitempään päivämatkaan riittävää kävelykuntoa.
Saapa nähdä.