Kauas on pitkä matka – varsinkin silloin, kun kulkee hitaasti.
Sunnuntai 26.9.2021
Tapaturmasta on nyt kolme viikkoa. Paraneminen edistyy, mutta hitaasti – kuten oli odotettavissakin. Yskimiseen ja aivastamiseen liittyvät, jalat alta vievät kivuntuntemukset ovat jääneet taakse, mutta perusjomotus on edelleen läsnä ja ajoittain se tuntuu jopa voimistuvan. Tämä tosin saattaa johtua myös siitä, että työnteko verstaalla on jatkunut lyhyen katkon jälkeen lähes normaalisti. Vain huonekalujen siirtelyt ja muut raskaammat aktiviteetit olen jättänyt mahdollisuuksien mukaan tekemättä. Toisaalta tästä on seurannut se, että olen joutunut tekemään asioita hankalissa asennoissa – kun en saa huonekalua siirrettyä kulloisenkin työvaiheen kannalta optimaaliselle korkeudelle ja optimaaliseen asentoon, on jousto haettava muualta. Siis tekijän kropasta. Erityisesti kyykyssä ja/tai selkä kumarassa työskentely on vaivalloista ja johtaa selän nopeaan väsymiseen. Sitä tuntemusta lisää myös liukkaalla kävelystä tuttu jännityskuormitus: tiedäthän, millaista on kävellä liukkaalla ja koko ajan jännittää lihaksia ottamaan vastaan mahdollinen liukastuminen. Tässä minun tilanteessani jännitän lihaksia varoessani, ettei kylkeen sattuisi.
Yrittäjälle tapaturma – tai sairastuminen – on taloudellisesti raskaampi asia kuin palkansaajalle. Siinä, missä palkka juoksee sairauslomallakin normaalisti (jos nyt puhumme vain lyhyehköistä poissaoloista), yrittäjällä tulot loppuvat heti. Ainakin tällaisella yksinyrittäjällä, jolla ei ole firmassa muita työntekijöitä. No saahan yrittäjäkin sitä rahaa Kelalta ja vakuutusyhtiöstä. Juu, mutta vähän ja viiveellä.
Minä hain tapaturmakorvausta molemmista paikoista. Vakuutusyhtiöstä sain päätöksen kohtuullisessa ajassa – noin viikossa – mistä siitäkin suurin osa meni postin kulkuun. Jostain syystä päätöstä ei voitu toimittaa vakuutusyhtiön oman viestintäkanavan kautta, kuten yksityishenkilön vakuutusten yhteydessä tapahtuu (ainakin LähiTapiolassa). Vakuutusyhtiö maksaa yrittäjälle summan, joka on työkyvyttömyysajan korvaus miinus sairausvakuutuksen (eli sen Kelan maksaman) päivärahan määrä. Tämähän on ihan ok. Se sen sijaan ei ole, että vakuutusyhtiö vähentää maksettavasta summasta ennakonpidätyksen vakuutetun sivutuloprosentin mukaan. Palkansaajan kohdalla tämä olisi aivan asianmukainen menettely, koska kyse on palkan sijaan saatavasta korvauksesta. Mutta yrittäjä maksaa ansiotuloistaan ennakkoverot, joten minäkin olen jo maksanut yhteen kertaan veron myös näistä korvauksista. Silti niistä viedään ennakonpidätys. Eli maksan veron tässä vaiheessa kahteen kertaan. Toki saan sen myöhemmin takaisin viimeistään veronpalautuksen yhteydessä, mutta se ei tässä kohtaa paljoa lämmitä.
Eikä lämmitä myöskään se, että Kelassa asian käsittely kestää laitoksen oman arvion mukaan noin kolme viikkoa. En voi uskoa, että asiaa oikeasti käsiteltäisiin noin pitkään. Kyllä kyse on siitä, että siellä ei ole resursseja ottaa asiaa heti käsittelyyn – kuten vakuutusyhtiössä – vaan hakemusta haudotaan pinossa useita viikkoja ennen käsittelyä.
Mutta näillä mennään – pakkokos oli ruveta yrittäjäksi. No, minun kohdallani oli, mutta se on sitten jo toisen kirjoituksen aihe. Ehkä avaan ne luurangot sisältävän kaapin teille joskus.
Otsikkokuva on Toppilansalmelta, jossa kävin tänään onkimassa salakoita. Siitä tulee aikanaan video YouTubeen Tapsan kalakanavalle.