Tämä artikkeli on jatkoa otsikolla ”Huvivene” julkaisemalleni tekstille. Kyseessä on siis otsikon mukaista nimeä kantava kumivene, jollaisen ostin kesäkuussa 2019. Nyt siitä on kertynyt jonkin verran käyttökokemuksiakin.
Yleisesti ottaen tämä vene on vähintäänkin hintansa (toimituskuluineen noin 75 €) arvoinen. Kooltaan ja kantavuudeltaan se on sopiva yhdelle hengelle ja kohtuulliselle määrälle tavaraa – veneessä saa olla kaksikin matkustajaa, mutta tällaisesta käytöstä ei minulla vielä ole kokemuksia. Veneeseen kuuluu kaksi ilmatäytteistä istuintyynyä, joita on luontevaa käyttää paatin päihin asetettuina. Näin istujille on tarjolla myös (matalat) selkänojat. Veneessä on kolme ilmakammiota: pohja sekä sisempi ja ulompi kehä. Pohjalla ei ole juurikaan merkitystä kelluvuuden kannalta, mutta ilmatäyte muodostaa ainakin jonkinlaisen lämpöeristeen, joten sen ja istuintyynyn ansiosta soutelijan ei tarvitse tuntea istuvansa suoraan mahdollisesti kylmällä vedenpinnalla.
Ainoa miinus – tosipitkä sellainen – tulee veneen mukana toimitetuista airoista. Niiden lapojen muotoilu on hyvä, mutta airojen varsi on kelvoton. Se on hentoa muovia ja kaksiosainen. Kaikkein heikoin osa on liitoskappale. Veneen toisella käyttökerralla minulla katkesi ensin toinen airo, ja kun räpistelin lähimpään rantaan ainoan ehjän airon avulla, sekin katkesi. Suuri yllätys tämä ei ollut. Olin jo veneen käyttöönoton yhteydessä miettinyt, että tällä ei kyllä kauas rannasta uskalla lähteä, ellei mukana ole jotain varamelaa tai muuta välinettä, jonka avulla rantaanpaluu olisi mahdollinen.
Haaksirikon jälkeen palasin kotiin ja ryhdyin laatimaan reklamaatiota myyjäliikkeelle (Jollyroom). Ehdotin heille kahta vaihtoehtoa: joko toimittavat minulle veloituksetta kunnolliset (= kestävät) airot tai hyvittävät minulle kohtuulliseksi katsottavan osan ostoksen hinnasta, ja hankin korvaavat airot itse. Yhteydenottoon vastaaminen kesti kauan, mutta vastaus oli asiallinen ja ystävällinen. Korvaavia airoja myyjä ei ollut halukas toimittamaan. Sen sijaan he tarjosivat minulle 25 euron hinnanalennusta, mihin ilomielin suostuin. Ja koska olin valinnut ostoksen maksutavaksi Klarna-laskun, olin voinut pidättäytyä laskun maksamisesta, kunnes reklamaatioasia saadaan käsitellyksi. Kun asia oli käsitelty, päivitettiin lasku vastaamaan alennettua kauppasummaa. Mielestäni myyjä hoiti osuutensa hyvin, vaikka viesteihin olisi voinut vastata nopeamminkin (yli viikon vastausaika ei ole täysien pisteiden arvoinen suoritus).
No niin. Hankin siis korvaavat airot itse.
Ostin Motonetistä kaksi melaa ja Bauhausista pätkän alumiiniputkea. Nämä ostokset maksoivat alle 30 €. Niistä askartelin ensin kajakkimelatyyppisen välineen, jossa oli keskellä avattavat liitokset. Näin sen kuljettaminen autossa tai polkupyörän peräkärryssä olisi mahdollista. Tämä oli lähinnä huvin vuoksi tehty kokeilu, jossa oli jo lähtökohtaisesti odotettavissa, että keksintö ei toimi halutulla tavalla. Eikä toiminutkaan. Vene on aivan liian leveä kajakkimelalla melottavaksi.
Takaisin mietintämyssyn alle siis.
Kun tällainen mela ei toimi, jää vaihtoehdoksi airot. Jatkoin Motonet-melojen varsia liitoskappaleen teosta ylijääneellä alumiiniputkella, jolloin sain aikaiseksi kaksi 150-senttistä airoa. Olisin toki voinut ostaa jo heti aluksi tuonpituiset melat, mutta silloin olisin jäänyt paitsi yhtä rakenteluvaihetta. ”Tee kunnolla, tai tee kahdesti.” Niinpä niin. Mutta myös: ”Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.”
Veneen hankaimet ovat käytännössä vain muovirenkaat veneen kylkien päällä, joten airo luiskahtaa niistä helposti veteen. Ja alumiinivartinen airo uppoaa saman tien pohjaan. Näin ei saa käydä. Tämän estämiseksi laitoin airojen päihin tulpat, joissa on kiinni metriset narunpätkät. Nämä narut solmin yhteen niin, että naru ei haittaa airojen käyttöä, mutta estää niiden putoamisen veteen. Yksinkertainen ja toimiva konsti.
Heinäkuun lopulla on aika kokeilla uusia airoja. Lähden Rajahaudan venesatamaan ja siitä lahtea pitkin kohti merta samalla kalastaen.
Homma toimii. Tuuli on kohtalaisen voimakas, mutta saan paatin silti liikkumaan riittävällä nopeudella myös vastatuuleen. Tämä on hienoa! Erityisen hienoa on, kun löydän lahden suulta laajan hietikon, joka on paljastunut koillistuulen etelään painaman veden alta. Vietän pitkän rantaloman hietikolla ja samalla yritän kalastaa, mutta saalista en tästä saa. Enkä koko iltapäivän aikana muualtakaan, jos nyt paria miniahventa ei lasketa. Ne vapautan saman tien kasvamaan. Pääasiahan tässä ei ollutkaan kalastus, vaan veneen ja ennen kaikkea airojen kokeilu sekä mukavan iltapäivän viettäminen ulkona ja vesillä.
Nyt olen tyytyväinen. Kumiveneeni toimii juuri niin kuin olen toivonut.
Lopuksi vielä pariminuuttinen video, jonka kuvasin silloin, kun alkuperäiset airot olivat vielä ehjät.