Näin siinä nyt taitaa käydä. Yli puoli vuotta vaivannut vasemman hartia-olkapääseudun kiputila – joka ehkä johtuu hermopinteestä – tekee talviretkeilylajien kuten lumikenkäilyn ja umpihankihiihdon harrastamisesta kovin kivuliasta. Näitä lajejahan ei oikein voi harrastaa ilman sauvojen käyttöä ja sauvojen käyttöön liittyvä yläraajojen liike johtaa nopeasti hartia-olkapääalueen kipeytymiseen tavalla, joka pahimmillaan vie yöunet. Tämä tuli aika selväksi joulukuussa tekemälläni talvikauden avausretkellä, joka oli lyhyt ja kevyehkö, mutta silti johti useita päiviä kestäneeseen kipuiluun. Ja kun tuota kipua on muutenkin joka päivä, ei sitä erityisesti kiinnosta vasiten lisätä.
Amisopintojeni vuoksi olen pudonnut terveydenhuollossa julkisten palvelujen varaan. En tiedä, miten perusterveydenhuolto on muualla Suomessa järjestetty, mutta täällä Oulussa se toimii todella pöljästi ja tehottomasti. Oli asiakkaalla mikä vaiva tahansa, hoitoon hakeutuminen tapahtuu akuuttivastaanoton kautta. Ja siellä toimintamalli on sellainen, että ensin mennään sairaanhoitajan juttusille, ja jos tämä katsoo asian vaativan lääkärin mielipidettä, hoitaja menee viereiseen huoneeseen kysymään lääkärin mielipidettä. Jos lääkäri katsoo asian vaativan henkilökohtaista potilaan tutkimista, hän tulee hoitajan huoneeseen – kun ehtii. Yleensä lääkäri on tässä vaiheessa kiinni toisen potilaan hoitamisessa, joten seuraa odotus. Asiakas odottaa hoitajan huoneessa, ja hoitaja odottaa asiakkaan kanssa. Siinä sitä sitten istutaan vaivautuneen hiljaisuuden vallitessa. Asiakas voi aikansa kuluksi lueskella vastaanottohuoneen seinällä olevien ilmoitusten ja anatomisten kaavioiden tekstejä, ja hoitaja voi vaikka järjestellä kertakäyttöhanskat parempaan järjestykseen – sikäli, kun ne edellisen asiakkaan aikana eivät jo tulleet järjestetyiksi.
Odotus voi kestää. Se voi kestää viisi minuuttia, kymmenen minuuttia, viisitoista minuuttia, tai pitempäänkin. Ja koko tuon ajan asiakas odottaa hoitajan kanssa ja jono käytävällä pitenee.
Minä olen käynyt terveyskeskuksessa nyt kolme kertaa. Joka kerta vastassa on ollut uusi hoitaja ja uusi lääkäri, joille olen asiani selittänyt. Siis yhteensä kuusi kertaa. Ja jokainen hoitaja ja lääkäri tekee sen, mitä pystyy, eli arvioi oireet ja hoitaa niitä, jos osaa. Vaivan syytä ei ole päästy vielä lainkaan hoitamaan, koska sitä ei ole löydetty.
Fysioterapeutillakin olen käynyt, mutta sekään tie ei ole ainakaan vielä johtanut parempaan huomiseen.
Ensimmäisellä lääkärikäynnillä sain lihasrelaksanttireseptin. Ajatuksena oli selvittää, johtuuko vaiva lihasjännityksestä. Sirdalud rentoutti lihakset, mutta ei poistanut kipua. Siispä uudelleen lääkäriin.
Tällä kertaa lääkäri päätyi kokeilemaan kortisonipiikkiä olkapäähäni. Ja kas kummaa, muutama tunti myöhemmin kipu oli poissa. Ja kas kummaa, muutama tunti sen jälkeen kipu palasi. Kortisoni ei auttanut lainkaan – kivun hetkellinen poistuminen johtui pistokseen sisältyneestä puudutusaineesta.
Sitten kolmas käynti.
Selitin asiani taas kerran uudelle hoitajalle ja taas kerran uudelle lääkärille. Tämä lääkäri yritti jälleen parhaansa, mutta kun uransa alussa olevan nuoren yleislääkärin taidot eivät riitä, niin ne eivät riitä. Ei se hänen syynsä ole. Hyväksi lääkäriksi tullaan vain pitkän kokemuksen kautta, eikä sitä kokemusta muualta saa kuin töistä. Sama homma se on missä tahansa ammatissa.
Hyvää tässä kolmannessa lääkärikäynnissä oli kuitenkin se, että lääkäri päätyi pyytämään fysiatrin konsultaatiota.
Nyt, kun tätä tekstiä kirjoitan, asia on edennyt niin pitkälle, että sain kirjeen Oulun hyvinvointipalveluista, fysiatrian erikoislääkärien vastaanotolta. Fysiatri on tutustunut tapaukseeni ja odotettavissa on ”kliininen arvio”, joka tarkoittanee käyntiä fysiatrin vastaanotolla, ja sitä ennen tehdään vielä ”mediracer”, jonka tarkoituksena on sulkea pois rannekanavaoireyhtymä.
Mikä ihmeen mediracer? En ollut sellaisesta ikinä kuullutkaan. Siispä Google käteen ja tutkimaan.
Mediracer on oululainen yritys, jonka ovat perustaneet ryhmä oululaisia neurofysiologeja vuonna 2002 ”kehittämään Point of Care -ratkaisuja neurofysiologian alan potilastutkimuksiin perusterveydenhuollon tarpeisiin” (suora lainaus yrityksen nettisivuilta). Eli ilmeisesti tässä on tarkoitus tehdä jokin fysiatrin kliinistä arviota tukeva tutkimus, jolla selvitetään, onko vaivani syy rannekanavassa vai jossain muualla. Näkisin, ettei hartia-olkapääseutu voi kipeytyä rannekanavassa olevan ongelman vuoksi, mutta mistäpä minä tiedän. Enhän minä tässä lääkäri ole.
Jään siis odottelemaan, mitä näistä kehittyy. Odotellessa ei tee kuitenkaan mieli tehdä mitään, mikä lisää kipuja. Niitä kun on muutenkin ihan tarpeeksi. Siksi katson parhaaksi pidättäytyä pitemmistä hiihto- ja lumikenkäilyrupeamista – varsinkin ahkion kanssa – toistaiseksi. Niin kipeää kuin tällainen päätös tekeekin.
Onneksi on kalastus. Kun en pääse retkelle, yritän päästä edes pilkille. Jospa niistä reissuista syntyisi sitten jotain sisältöä myös tänne blogiin.
Ja pystynhän minä kävelemään. Pitkiäkin päivämatkoja, kuten taannoinen 51 km kävely osoitti.
Mitenkäs sitä urheilukielellä sanottiinkaan?
Näillä mennään.
Onko sulle tehty liikeratatestejä? Eli pyydetty tekemään ihan yksinkertaisia liikkeitä, esim. pystytkö taivuttaman kipeän käden taakse selän puolelle ja jos pystyt niin mihin asti (pakaran ja yläselän välillä)? Ihan tuolla liikkeellä mulle diagnosoitiin ahdas olkapää oireyhtymä 2v sitten joka keväällä leikattiin omasta pyynnöstäni. Ja leikkauksessa löytyi sitten muutakin, hauras kohta (ehkä käsi mennyt joskus sijoiltaan) johon laitettiin sitten ankkuri. 10kk kipuili ennenkuin leikattiin ja 9kk vielä leikkauksen jälkeen, mutta nyt on täysin ok ja toimiva.
Jotenkin tuntuu nyt että sinua vain pallotellaan eikä kukaan tutki kunnolla. Pääsin tuolloin liiketestien jälkeen suoraan ultraan missä tulehtunut jänne näkyi ja myöhemmin vielä magneettikuvaukseen (missä ei näkynyt leikkauksessa löytynyttä vammaa).
Eli jos sinulla on tuo ahdas olkapää, oman kokemukseni mukaan se pitäisi olla helposti diagnosoitavissa jos vaan halutaan. Surullista lukea että julkinen terveydenhuolto on näin huonoissa kantimissa. Mut siis hoidettiin työterveyden kautta ja mm kortisonipiikkiä en saanut vaikka olisin epätoivoissani halunnut. Sanottiin että ei auta pidemmän päälle yhtään.
Jos sinua kiinnostaa mun sairauskertomus yhtään niin löytyy blogistani olkapää-tagin takaa.
Ja tsemppiä paranemiseen! Tutkiahan tuo pitäisi kunnolla nyt heti, kun olkapäävaivat tuppaavat olemaan pahimmillaan tosi pitkäaikaisia.
Moi Heidi! Kiitos kommentistasi, on hyödyllistä kuulla kohtalotoverin kokemuksista. Blogiasi olen seurannut jo pitkään, joten sairauskertomuksesi on jossain määrin tuttu. Taidan kuitenkin vielä palata lukemaan sitä uudelleen, kiitos muistutuksesta!
Liikeratatestejä on tehty, ja esimerkiksi tuo mainitsemasi käden taivuttaminen selän puolelle menee molemmilla käsillä yhtä hyvin eli saan käden lapaluiden väliin asti. Ja jos taivutan toisen käden alakautta ja toisen yläkautta selän taakse, saan sormet yhteen tuolla lapaluiden välissä. Molemmin puolin. Myös muut testatut liikeradat olivat ilmeisesti suht normaalit.
Tässä on nyt askelmerkit sellaiset, että se julkisen terveydenhuollon tarjoama Mediracer-tutkimus tehdään ilmeisesti lähiviikkoina, ja sen jälkeen on fysiatrin vastaanotolla käynti, jota joudun odottamaan kuukauden, pari, ehkä pitempäänkin. Toisena etenemisreittinä menen ensi viikolla samalle fyssarille, jolla olen tähän asti käynyt, ja joka eilen jo nosti kädet pystyyn. Hän kun kädet alas laskettuaan ehdotti, että hän varaa minulle sellaisen ajan, että siinä on toinen fyssari mukana ja he sitten yhteistuumin minua tutkivat.
On tämä tosiaan aika onnetonta tämä hoitoon pääsy julkisen terveydenhuollon puolella. Vaikuttaa siltä, että siellä tapaukset luokitellaan vain ”kiireellisiin” ja ”ei-kiireellisiin”, ja tällainen vaiva, johon ei voi kuolla, on ei-kiireellinen. Vaikka se haittaa päivittäistä elämää ja alentaa toimintakykyä. Varmaan minä opiskelijana olen ei-tuottava yksikkö, joten minun nopea hoitaminen ei ole kansantaloudellisesti perusteltua.
Korostan kuitenkin sitä, että en moiti ketään julkisen terveydenhuollon palveluksessa olevaa – esim. hoitajaa tai lääkäriä. He tekevät parhaansa, eikä ole heidän syynsä, että järjestelmä on huono.
Kiitos tsemppauksesta! Yritän jaksaa luottaa siihen, että tämän pitkän tunnelin päässä olisi valo – ja että se valo ei tulisi päälle tulevasta junasta 😉
No kun liikeradat noinkin hyvät sitten lopetan kommentoinnin maallikkona tähän ja annan ammattilaisten hoitaa hommansa! Kaksi fysioterapeuttia kuulostaa hyvältä, ja toivottavasti pääset tarkempiin tutkimuksiin jos syytä ei löydy. Olkapäävammat ovat veemäisiä kun ovat niin pitkäkestoisia. Siksi itsekin olen herkästi ”neuvomassa” kun sen pitkäkestoisuuden olen omissa nahoissani kokenut. Että jos vaan joku kohtalontoveri voi välttää saman.
Kiva jos olet mun blogia seurannut, ja todellakin vilpittömästi toivon että selviät tuosta helpommalla kuin allekirjoittanut aikoinaan ja pääsisit jälleen retkeilyharrastusten pariin!
Kyllä maallikonkin kommentit ovat tervetulleita 🙂 Sitähän ei tästä minunkaan vaivasta tiedä, millaiseksi se kehittyy ja sinun kommenttien perusteella tiedän taas vähän enemmän olkapääongelmien mahdollisista syistä.
Hyvä homma kun sait oman olkapääsi kuntoon ja kiitos kun olet niistä noin perusteellisesti blogiisi kirjoittanut. Helpottaa vähintään henkistä puolta, kun saa lukea muiden kokemuksista ja tietää, ettei ole ongelman kanssa yksin. Jaettu tuska ei onneksi ole kaksinkertainen tuska 🙂
Terve Tapani,
Noin 5 vuotta sitten syksyllä vasen olkapääni oli pitkään niin kipeä, ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Jos nyt oikein muistan, niin tuolloin oli helpompi nukkua käsi suorana pään jatkeena kuin muuten. En ollut loukannut olkapäätä, enkä tiennyt mistä on kyse.
Kiputilasta huolimatta päätin lähteä vuodenvaihteessa jääkiipeilemään. Ajatelin, että ei se nyt tästä voi pahemmaksi tulla – tai ihan sama, minähän kiipeän.
No, päivän kiipeilyn jälkeen kivut hävisivät ja olin vähän ihmeissäni. Jälkeenpäin olen pohtinut, että olisiko jäähakkujen heiluttelu pään yläpuolella ja hakuissa roikkuminen lisännyt verenkiertoa ja liikkuvuutta olkapäähän ja tätä kautta parantanut tilannetta. Muutakaan selitystä en ole keksinyt. Sen jälkeen kiputilaa ei ole enää ollut.
Taidamme muuten olla aikalailla saman ikäiset.
Älä peru talviretkeilykautta, ennenkuin olet kokeillut ”reseptiäni”. Sen ei tietysti tarvitse mitään jääkiipeilyä olla, vaikka siellä Oulun korkeudella on siihen hyvät mahdollisuudet. Sauvojen kanssa kävely, hiihto tms. on liian yksipuolista liikuntaa olkapäälle – näin olen ajatellut.
Lääkäreiden yms. ammattilaisten kanssa tulee kesä, ennenkuin mitään selviää – jos selviää silloinkaan.
Terve Kai,
ja kiitos kommentista! Hyvän ajatuksen nostit esille. Yksipuolinen liikunta on harvoin kropalle hyväksi. Kiipeilyhommat ei minulta luonnistu, mutta kotona on leuanvetotanko, jossa ainakin voin roikkua ja sillä tavalla saada olkapäähän erilaista asentoa, liikettä ja venytystä kuin arkisissa askareissa. Ehdottomasti kokeilen!
Niska-hartia-selkäkivut ovat usein tosi monimutkaisia juttuja, joiden kanssa saakin rampata jatkuvasti lääkärillä, eikä syy välttämättä selviä kovin helpolla, jos ollenkaan. Omalla kohdallani on päästy ”selittämättömän” hartiakivun kanssa niinkin pitkälle, että keskeisimmiksi syiksi on saatu määritettyä ongelmat nukkumisasennossani sekä työskentelyryhdissäni. Yksinkertainen niska-hartia-alueen verryttelyjumppa, selkälihastreeni sekä nukkumis- ja työskentelyasentojen korjaaminen ovat auttaneet hurjasti. Kipu tuntui itse asiassa kadonneen kokonaan jo heti ensimmäisen kunnolla nukutun yön jälkeen. En olisi ikinä uskonut, että niinkin pöljä pikku asia kuin nukkumisasento voi vaikuttaa niin kaamealla tavalla.
Jos terveyskeskuksessa juoksemisen ohessa haluaa yrittää omatoimisesti hankkia jotain muuta apua, kannattaa ehkä selvittää, löytyykö teiltäpäin naprapaattia tai osteopaattia. (En tiedä jälkimmäisistä, onko hoitomuodon tehoa tutkittu lääketieteellisesti, mutta ainakin naprapatian on käsittääkseni todistettu auttavan juuri tällaisiin kiputiloihin. Toki tässä kohtaa on mahdollista, ettei naprapaatti välttämättä suostu tekemään käsittelyä ennen kuin lääkäri on antanut jonkinlaisen lausunnon, joten voi olla, ettei itsekseen hoitoon hakeutuminen onnistukaan. Kannattaa kuitenkin selvittää!) Olen kokeillut naprapatiaa ja saanut siitä ainakin tilapäistä apua – mutta kipu on toki palannut muutaman vuorokauden sisällä, kun niitä solmussa nukuttuja öitä ja röhnöttäen istuttuja päiviä on alkanut olla tarpeeksi monta takana, joten fysioterapeutinkin neuvot ovat olleet tarpeen.
Jaksamista vaivan kanssa ja toivottavasti ongelmaan löytyy pian jokin apu!
Kiitos!
Kyllähän nämä ovat pitkiä prosesseja nämä tuon alueen vaivojen hoitamiset, kun jo syyn selvittäminen tuntuu kovin vaivalloiselta. Tässä muutaman viikon päästä pääsen lopulta fysiatrin vastaanotolle. Sitten on mielenkiintoista nähdä, kuinka lähellä toisiaan tai kaukana toisistaan on fysiatrin ja fysioterapeutin arviot vaivojeni syistä.
Napra- ja osteopaatteja täältä kyllä löytyy, mutta harkitsen niitä sitten, jos fysiatrillakäynti ei johda minkään konkreettisen hoitopolun alkuun. Ihan hakuammuntanakaan ei viitsisi erilaisia hoitoja lähteä kokeilemaan, kun nekään eivät ihan halpoja ole.