Ensi viikonlopun retkeä ajatellen testaaan aamulla pikapuurohiutaleita. Minulla on tapana perustaa retkieni lämpimät ruuat kuuman veden varaan, jolloin en joudu käyttämään retkikattilaani muuhun kuin veden lämmittämiseen. Näin toimien sitä ei tarvitse tiskata, eikä retkille tarvitse siten ottaa mitään tiskausvälineitäkään mukaan. Puurot ja muut ruuat valmistuvat pienessä ruokatermoksessa, joka teräspintaisena on helppo pyyhkäistä paperilla puhtaaksi. Perusteellisemman pesun ehtii sitten retken jälkeen kotona.
Tavalliset puurohiutaleet eivät siis minulle kelpaa, koska niistä valmistettavaa puuroa pitäisi keittää. Nämä Myllyn Paras pikakaura+kuitu -hiutaleet vaativat pakkauksen mukaan vain minuutin keittoajan, joten oletan puuron valmistuvan myös muutaman minuutin haudutuksella.
Kuumennan vedenkeittimellä kaksi desilitraa vettä. Lautaselle mittaan desilitran puurohiutaleita ja ripauksen suolaa. Kaurapuuro on hyvää sellaisenaankin, mutta voi sitä silti vähän tuunata. Minä laitan sekaan kymmenen kuivattua karpaloa pikkumurusiksi silputtuina. Niissä on vähän sokeria, mutta määrä on niin pieni, ettei se tätä dieettiä pilaa. Karpaloiden sijaan voisin käyttää myös vaikkapa aprikooseja tai muita kuivattuja hedelmiä.
Kuuma vesi hiutaleiden sekaan, sekoitus, ja sitten kansi päälle. Haudutuksen aikana ehdin ladata kahvinkeittimen ja muutaman minuutin jälkeen puuro onkin valmista. Hyvää on. Ja vallan kelvollista myös retkievääksi. Sori vaan Elovena, enpä taida pikapuurojasi enää ostaa.
PS: Eilinen työmatka Helsinkiin meni kaikista kiusauksista huolimatta hyvin. Työpäivän jälkeen kävin Stockmannilla kahvilla, ja kyllä teki kovasti mieli jotain pikkumakeaa sen kanssa. En sortunut. Illemmalla kävin työkaverin kanssa syömässä, ja taas teki ruuan jälkeen mieli makeaa jälkiruokaa. Etenkin, kun kaveri söi suklaakakkua pöydän toisella puolella. En sortunut. Ja päivän päätteeksi kävi taas mielessä se punaisen Royal-patukan ostaminen junaevääksi. En sortunut.
PPS: Vaikka dieettini on kestänyt vasta muutaman päivän, olen jo huomannut yhden positiivisen muutoksen. Ärtymys, joka on usein seurannut makean puputtamista, on jäänyt pois, ja tilalle on tullut hyvä fiilis siitä, että homma toimii. Milloinkahan voisin odottaa mittanauhalla tai vaa’alla näkyviä tuloksia?
Tämä sokeriton dieettisi on kyllä herättänyt ajattelemaan, että pitäisikö itsekin vähentää. Erityisesti jälkiruoka on oma heikkokohta… Mutta siihen puuroon!
Pikahiutaleet ovat siitä kivoja, että valmistuvat kupissa/lautasellakin, mutta jos mukana kulkee ruokatermari, niin siinä onnistuu pidempääkin haudutusta vaativat ruuat. Tavalliset hiutaleet puurot muhivat hyvin kypsäksi, samoin esim. mannaryynit (tai suolaisiin ruokiin makaronit). Riisipuuroa en ole saanut onnistumaan riisistä, mutta hiutaleista toimii hyvin (mausteeksi maitojauhetta, ehkä jokunen rusina ja voisilmä – tosin itse laittaisin myös sokeria ja kanelia). Peruspuuroihin saa muuten hyvää vaihelua ja lisää energiaa esim. kurpitsan ja auringonkukan siemenistä.
Ja vielä yksi vinkki: useimmat pienet ruokatermokset eivät jaksa pitää lämpöä yön yli (tarpeen jos tarvitaan pitkää haudutusta), mutta solumuovinen lisäeriste ja termarin ottaminen makuupussiin talvella auttaa.
Pieni (3,5 dl) ruokatermari on aina retkillä mukana, teen siinä kaikki lämpimät ruuat. Mutta se ei tosiaan pidä sisältöä lämpimänä kovin pitkään, hyvä jos muutaman tunnin. Voisikin leikellä solumuovista siihen sopivat eristeet – yksi pala ympärille ja tiukalla sovituksella myös kansi- ja pohjapalat.
Varmasti kokeilen noita muitakin hiutaleita. Vaikka kaurapuurosta tykkäänkin, alkaa sekin ennen pitkää tulla korvista ulos. Mannaryynit tai riisihiutaleet ja pieneksi silputut kuivatut aprikoosit voisivat olla hyvä yhdistelmä – ainakin lapsena tykkäsin kovasti aprikoosipuuroista.
Auringonkukan siemeniä tulee syödyksi jo nyt aika paljon; niitä on tarjolla työpaikkaruokalan ”lintulaudalla”, josta lapioin niitä salaatin sekaan aina muutaman lusikallisen.
Ilmeisesti Primuksen pikku-termari? En ole löytänyt yhtään erityisen hyvää ruokatermaria (esim. pitäisi sisällön kuumana yli 12h pakkasella) ja mitä pienempi, sen huonommin toimii. Mutta kyllä niistäkin on iloa. Jos aamulla malttaa puolisen tuntia odotella, niin pitäisi manna- ja riisihiutalepuurojenkin hautua siinä ajassa. Tämä on kyllä arvaus, sillä itse olen hauduttanut noita yön yli, tai tehnyt kattilassa.
Sama juttu, siemeniä menee moneen ruokaan. Sokeriakin tulee syötyä liian usein… Ehkä saan tästä inspiraation ryhdistäytyä ja vähentää. Lopettamaan en ala vielä, ellei lääkäri määrää. 😉
Pikku Primus on tosiaan kyseessä. Ei mikään lämpöeristysteknologian ihmetapaus, mutta oivallinen sooloretkeilijän ruokien haudutukseen ja kevyenä mukava kuljettaa mukana.
Eiköhän se kohtuus ole sokerinkin käytössä riittävä tavoite – paitsi jos on terveydellisistä syistä ihan pakko. Mutta ehkä käyttöä vähentämällä voi myös vähentää todennäköisyyttä sille, että joskus tulisi pakkotilanne.
On mukavaa, jos tämä minun hankkeeni tuottaa ihmisille inspiraation kokeilla samaa, tai ainakin miettiä asiaa. Terveellisten elämäntapojen leviäminen ei ole yhtään huono asia 🙂
Kiva kuulla, että sokeriton dieetti on lähtenyt hyvin alkuun.
Tarkennetaan kuitenkin sen verran, että ei tämä dieetti ole sokeriton – pyrin välttämään tuotteita, joissa on lisättyä sokeria, mutta syön kuitenkin sellaisia, joissa sokeria on luonnostaan. Lisätty sokerikin on ok, kunhan sen määrä vain jää pieneksi (esim. pieni määrä kuivattuja hedelmiä tai marjoja, joissa saattaa olla lisättyä sokeria).
Itsekin huomasin tämän suuren Elovena-huijauksen, kun kokeilin ihan tavallisia Nalle-kaurahiutaleita. Keitin pari desiä vettä, kaadoin veden Light-My-Fire -lautaselle, ripaus suolaa ja sopivasti hiutaleita perään. Kansi päälle ja parin minuutin odotus. Tuloksena valmista ja maukasta puuroa, eikä mitään eroa Elovenan pikapuuroon. Iso laatikko hiutaleita maksaa hieman yli euron. Annostelu valmiiksi minigrip-pusseihin ja mausteita oman maun mukaan. Halpaa ja helppoa.
Talkkunapuuro (suurimoista, esim. Pietolan puurotalkkuna) on erittäin maukasta ja ravitsevaa. Kokeilin sitä samalla tekniikalla kuin em. Nallepuuroa. Ei pikkupakkasessa hautunut muoviastoissa ihan kypsäksi, mutta termoksessa varmasti onnistuisi sekin.
Talkkunapuuroa olen kerran maistanut, ja todennut, että ei ole minun makuun se. Ravintoarvoiltaan se olisi kyllä oivallista evästä. Onneksi valinnan varaa riittää. Totuus ei välttämättä löydy kaurapuurosta, mutta tuolla ulkona se ihan varmasti on 🙂