Kolmas sokerinvälttelyviikko on alkanut. Viikonloppuun sisältyi monia houkutuksia – esimerkiksi lauantaina oli tarjolla pannukakkua, joka ehdottomasti vaatii kaverikseen mansikkahilloa. Koska dieettini ei ole sokeriton, vaan sokeria välttelevä, sallin itselleni tämän herkun. Tyytyväisenä panin merkille, että kun otin pannarin päälle tavanomaisen määrän mansikkahilloa, kokonaisuus tuntui aivan liian makealta. Otin kolme neljäsosaa hillosta pois, ja jopa rupesi maistumaan.
Pidän tätä hyvänä merkkinä – onhan yksi dieettini tavoitteista vähentää makeanhimoa. Ehkä alan jo vähän päästä vähemmän makean elämän makuun. Sunnuntaina tosin oli tarjolla lisää sokeria, kun leivoin perheen toivomuksesta omenapiirakan. Tokihan minun piti sitä itsekin maistaa.
Maanantain iltapäiväkahvilla päätän kokeilla, miltä sokeriton pulla maistuu. Se maistuu pullalta. Taikinaosassa en huomaa mitään eroa tavalliseen pullaan, mutta tuo keskellä oleva hillo on aivan liian makeaa. Pulla ei ole minkäänlainen makuelämys, eikä sen syömisestä tullut ajatusta, että tällaisiahan mitä rupean nyt syömään. Pärjään kyllä ilman.
Tämä alkaa tosiaan jo sujua. Tosin vielä ei voi paukutella kovasti henkseleitä, koska sokerin vähentäminen ei vielä näy painossa. Ja se suurin koettelemus – joulu – kummittelee runsaan kahden viikon päässä. Joulunahan on tapana syödä paljon ja hyvää, kuten suklaata, kinkkua, suklaata, suolakalaa, suklaata, pähkinöitä, suklaata, joululimppua, suklaata, olutta, suklaata, lanttulaatikkoa, suklaata ja muita sellaisia herkkuja.
Joulun houkutusten torjuntaa tosin tänä vuonna helpottanee se, että jo tapaninpäivän aamuna lähden veljentyttären kanssa ajamaan kohti pohjoista, jossa retkeilemme umpihangessa hiihtäen ja lumikenkäillen kolme kokonaista päivää. Toki reissussakin on mahdollista sortua houkutuksiin, mutta onpahan energiankulutuskin siellä vähän toista luokkaa kuin kotona lojuessa.
Sokerittomaan makuun tottuu ylättävän nopeasti ja alkaa pitää sitä parempana kuin makeaa. Vuosia, vuosia sitten lopetin kokonaan sokerin käytön teen joukossa. Juon teetä valtavat määrät pitkin päivää. Nopeasti kävi niin, etten pystynyt juomaan ollenkaan sokerilla maustettua teetä, koska se maistui niin pahalle.
Tsemppiä jatkoon!
Tulliniemen luontopolusta. Reitin kautta on tosiaan nyt vapaa pääsy Uddskatanin eteläkärkeen. Meno ja paluumatka on yhteensä noin 7 km, ja retkeilijöitä toivotaan pysymään polulla, luonnonsuojelualueen vuoksi. On vierailemisen arvoinen paikka!
Kiitos tsemppauksesta ja Tulliniemi -tiedosta. Kovin harmillista, että ihan siihen koko manner-Suomen eteläisimpään pisteeseen ei edelleenkään ole vapaata pääsyä. Ei varmasti haittaisi viranomaistoimintaa vähääkään, jos sinne avaisi edes jonkinlaisen polun. Onhan maan itäisimmässäkin pisteessä tehty rajavyöhykkeen sisään kapea väylä, josta pääsee ääripistettä ihmettelemään…