Se on loma nyt. Eikä mikä tahansa loma, vaan joululoma. En ole varsinaisesti jouluihminen, mutta on joulussa kieltämättä puolensa. Yksi hyvä puoli on tämä loma. Ja toinen on se, että jouluna saa yölläkin syödä. Ja kolmas se, että jouluna saa syödä herkkuja ilman huonoa omaatuntoa.
Voisinhan minä olla joulunkin ilman suklaata. Olen ollut nyt kuukauden ilman, joten menee se jatkokin. Mutta ei minun ole pakko, jos en halua. Ja nyt en halua. Osittain siksi, että töistä saamassani joulupaketissa olivat nuo yllä näkyvät kaksi suklaakonvehtirasiaa, ja pitäähän ne syödä. Osittain myös siksi, että on kaikille kiusallista, jos yksi perheenjäsen nipottaa eikä suostu syömään joulusuklaita. Ja osittain – tämä on se tärkein syy – siksi, että minä haluan syödä jouluna suklaata.
Repikää siitä.
Kolmeviikkoiseen joululomaani mahtuu – jos suunnitelmat toteutuvat – kaksi Lapin-matkaa, joista ensimmäiseen sisältyy useita päiväretkiä umpihangessa sekä suksilla että lumikengillä. Toinen reissuni on monipäiväinen lumikenkäretki ahkiota vetäen. Kummallakin reissulla on energiankulutus jotain aivan muuta kuin kotona tai töissä. Suklaa on erinomainen nopean energian lähde retkillä, ja vaikka se on korvattavissa muilla nopeilla hiilihydraateilla, on se kuitenkin energia-painosuhteeltaan ja mukanakuljetettavuudeltaan ylivoimainen makea eväs. Ja erittäinkin, jos kyse on Fazerin sinisestä, myös maultaan omaa luokkaansa. Siksi näen hyväksi sallia itselleni myös retkisuklaat tämän joululoman aikana.
Täten olen päättänyt myöntää itselleni määräaikaisen poikkeusluvan syödä suklaata kohtuullisesti ajalla 20.12.2014 – 11.1.2015.
Kiristän pipoani sitten uudelleen taas lomien jälkeen.
hyvää lomaa ja lomareissuja!
Kiitos ja oikein hyvää joulua Sinulle!