Satunnaisen haahuilijan retkeilyvuodesta 2014 tuli oikein hyvä vuosi, vaikka alku meinasikin näyttää kovin surkealta. Olihan vuoden alku, jonka pitäisi olla mitä mainiointa talviretkeilyaikaa, kerrassaan onneton, suorastaan epätalvi. Ei ollut lunta, ja talvilomakin siirtyi aina vain eteenpäin. Mutta lopulta siinäkin kävi hyvin.
Retkeilyvuoden kohokohdat liittyvät Lappiin. Vuoden ykkösretkeksi olin suunnitellut viikon mittaista vaellusta Pomokairassa, mutta alkukesän jalkavaivojen takia se oli peruttava. Kun jalka ei kestänyt rinkan kanssa kävelyä, rupesin taas harrastamaan pyöräretkeilyä. Edellisestä kerrasta olikin jo kolmekymmentä vuotta. Syksyllä sain sitten jalkanikin taas kuntoon – kävelemällä. Plantaarifaskiitti on siitä erikoinen vaiva, että se pahenee levossa, ja ainakin minulla ainoa tapa sen parantamiseen on runsas käveleminen tukevapohjaisilla (vaellus)kengillä. Nyt, kun tämänkin tiedän, osaan jatkossa suunnitella tekemiseni niin, että paikat pysyvät kunnossa. Sellaisen rajoitteen tämä kuitenkin asettaa, että jos haluan tehdä pitkiä pyöräretkiä, on minun ehkä luovuttava kävellen tehtävistä retkistä ainakin siksi aikaa, mitä kehon totuttaminen pyöräilyyn vaatii. Aika kun ei riitä sekä pyöräily- että kävelykunnon perusteelliseen kartuttamiseen ja ylläpitämiseen.
On vaikea nimetä vuoden ykköskokemusta. Onneksi ei tarvitsekaan. Hienoimmat yksittäiset hetket olen kokenut näillä kolmella retkellä:
- Ailigastunturin huiputus (päiväretki kävellen)
- Kahden yön mittainen lumikenkäilyretki Hetasta Näkkälän välituvalle
- Paljasselän huiputus (päiväretki lumikengillä Kaupunkilaiskakaran kanssa)
Aivan vuoden päätteeksi tekemäni retket Kaupunkilaiskakaran kanssa olivat ensimmäiset sellaiset retket, joilla minulla on kaveri mukana. Sooloretkeilijälle tekee hyvää kokeilla välillä jotain muuta – vaikka kaverin kanssa retkeily on omalla tavallaan vaativampaa kuin yksin kulkeminen, on se myös hyvin antoisaa. Erityisesti silloin, kun kaverina on asiasta innostunut, reipas ja hyväkuntoinen nuori.
Kun olosuhteet tavallaan pakottivat vaihtamaan välillä pyöräretkeilyyn, tuli sitä lajia harrastettua useammankin retken verran. Kesä-heinäkuun vaihteessa yhdistin pyöräretkeilyn linja-automatkailuun kuusipäiväisellä Lapin-matkallani. Keskellä kuuminta kesää yritin tehdä nelipäiväisen pyöräretken Pudasjärvelle ja sieltä takaisin Iijokivartta pitkin, mutta kuumuus pakotti jättämään leikin kesken. Helteiden jälkeen, elo-syyskuun vaihteessa, sain sitten tehdyksi vielä yhden pyöräretken Hailuotoon.
Alkuvuosi 2014 oli – epätalvesta huolimatta – talviretkeilyn opettelukausi. Helmikuussa oli vielä riittävästi lunta kahden yön mittaiselle talviretkelle Isokankaan maastoon. Yöt vietin tuolla retkellä laavuissa, mutta koska talvilomalla oli tarkoitus yöpyä teltassa, piti sitäkin lajia harjoitella yhden yön verran.
Syksyllä keksin sitten vielä konstin, jolla jalkavaivoihin taipuvainen kulkija voi silti mahdollistaa retkeilyn harrastamisen: grammanviilaus. Minulla alkaa olla jo sen verran retkeilykokemusta, että tiedän, mitä tarvitsen mukaan. Siten voin jättää enimmät ”kaiken varalta” -tavarat kotiin, ja kun mukaan lähtevät varusteetkin valitsee kevytversioiden joukosta, kevenee kantamus usealla kilolla. Näin toimien tein ensin yhden yön mittaisen grammanviilausharjoitusretken, jolla sain myös ihailla syksyn ensimmäisiä kunnon revontulia. Syksyn taittuessa jo talveksi tein vielä kahden yön mittaisen retken Rokualle – tällä retkellä mukana oli uusi, erittäin kevyt rinkkani, joka on yksi parhaista ostoksistani koskaan. Vain noin puolentoista kilon tyhjäpainoisena se antaa erinomaiset mahdollisuudet pitempiinkin vaelluksiin, kun ei tarvitse kantaa kilokaupalla tavallaan hyödytöntä painoa mukana.
Matkat mukaan lukien viisipäiväinen reissu Enontekiölle Kaupunkilaiskakaran kanssa oli vuodelle oivallinen päätös. Paitsi, että kakaran kanssa oli kivaa, oli myös hienoa huomata, että kovassakin pakkasessa voi retkeillä. Kaamoksen kauneus on myös jotain sellaista, mikä pitää kokea itse paikan päällä. Näihin tunnelmiin on hyvä päättää Satunnaisen haahuilijan retkeilyvuosi 2014.
Kiitos kuluneesta vuodesta, on ollut todella kivaa ja mielenkiintoista seurata retkiäsi. Oikein hyvää retkelyvuotta 2015!
Kiitos myös Sinulle mukavista kommenteistasi ja hyvää alkanutta vuotta! Uusi retkeilyvuosi lähteekin käyntiin jo viikon kuluttua, kun suuntaan Saariselälle – tosin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen vain päiväretkiä tekemään.