Fjällrävenin Greenland Wax eli Grönlanninvaha on tuote, joka on tarkoitettu ensisijaisesti Fjällrävenin G-1000 -materiaalista valmistettujen vaatteiden käsittelyyn. Vahassa on mehiläisvahaa ja parafiinia suhteessa, joka on suuri salaisuus.
Minulla on vanhat, varmaan jo 15 vuotta käytössä olleet keinokuituiset ulkoiluhousut, jotka ovat uutena olleet vettähylkivät. Tehtaalla niihin laitettu käsittely on kulunut pois aikoja sitten eikä suihkutettavilla kyllästeillä saa kuin marginaalisen parannuksen tilanteeseen. Housut alkavat jo hajota, joten ne sopivat erinomaisesti pieneen kokeiluun. Jos onnistun pilaamaan vaatteen, seuraa siitä ainoastaan se, että joudun heittämään housut roskiin, mikä kohtalo niitä odottaisi muutoinkin lähitulevaisuudessa.
Vaatteiden vahaaminen on kivaa. Hangataan vahakimpaletta kankaaseen, jolloin siitä jää vaatteen pintaan ohut valkoinen kerros. Sitten otetaan silitysrauta, hiustenkuivaaja tai kuumailmapuhallin, ja sulatetaan vaha kankaan kuituihin. Minä käytän kuumailmapuhallinta. Sen kanssa on hyvä olla varovainen, koska laitteesta saa myös niin kuumaa ilmaa, että se pilaa keinokuidun varmasti. Hyvä mittari on oma käsi: jos pystyy pitämään kättä ilmavirrassa, ei lämpöä ole liikaa.
Housujen käsittely tällä tavoin kestää parikymmentä minuuttia. Vanha kangas on kulunut epätasaisesti, joten vahan imeytyminenkin on epätasaista. Lopputulos on siten hieman laikukas, mutta se ei näissä pöksyissä haittaa. Pyhävaatteita ei tällä tavoin kannata käsitellä.
Käsittelyn jälkeen on testin vuoro. Kastelen käteni vesihanan alla ja roiskin vettä kankaalle. Toden totta: vesi jää pisaroiksi kankaan pintaan, eikä imeydy ainakaan ihan heti. Tällä käsittelyllä ei välttämättä saa kangasta täysin vedenpitäväksi, mutta kyllä se hylkii vettä ihan eri tavalla kuin ennen. Tällä tavoin käsitelty kangas myös kuivuu nopeammin kuin käsittelemätön, sillä kankaaseen imeytynyt vaha estää vettä tarttumasta kuituihin samalla tavoin kuin vahaamattomassa kankaassa kävisi.
Tämän pikakokeen tulos on kannustava: vanha vaate kannattaa käsitellä grönlanninvahalla, jos (a) haluaa parantaa kankaan vedenhylkivyyttä ja jos (b) lopputuloksen pieni laikukkuus ei haittaa. Käsittelyn voi tehdä vaikka olohuoneessa, koska vaha ei haise. Siitä lähtee korkeintaan mieto hunajainen tuoksahdus. Aivan toista kuin ne spraypurkissa olevat kyllästeet, joita ei pitäisi sisätiloissa suihkutella ollenkaan.
Täydennys: Lue myös Timon kommentti alta ennen kuin kokeilet tätä omiin vaatteisiisi.
Toinen täydennys: Kokonaan tekokuituinen materiaali ei tosiaankaan sovellu grönlanninvahalla käsiteltäväksi muutoin kuin tilanteissa, joissa käsittelyn vaikutuksen ei tarvitse kestää kauaa. Koska tekokuitu on muovia, ei vaha oikeasti imeydy siihen, vaan jää kankaan rakenteeseen ikäänkuin irralleen. Siitä se kuitujen liikkuessa toisiinsa nähden vähitellen irtoaa ja hakeutuu kankaan pinnalle, josta vaha sitten rapisee pois. Puuvillakankaalle tätä käsittelyä uskaltaa kyllä suositella, toki silloinkin on viisasta ensin kokeilla johonkin huomaamattomaan kohtaan.
Saitko vahan pysymään kunnolla keinokuidussa? Kokeile vääntää ja kääntää kangasta voimakkaasti niin kuuttuuko se vaaleaksi, toisinsanoen nouseeko vaha takaisin pintaan? Samanlaisia kokeita olen tehnyt itsekkin, mutta fjellun vaha on ollut kaikista kurjin käyttää. Nikwaxin kyllästeellä lopputulos on aika lähelle samaa, mutta kangas pysyy siistinä ja sillä voi kyllästellä käytännössä kaikkea mahdollista joka imee vettä. Jotkut hyvin tiiviit kankaat saattaa mennä tukkoonkin liikaa kuten ohuet vettähylkivät tuulitakit yms.
Aikoinaan testailtiin puolitieteellisesti fjellun vahan ja nikwaxin palo-ominaisuuksia. Toinen paloi kuin kynttilä ja toinen ei ollenkaan. Ei ole hankala arvata kumppi on kumpi 🙂
Totta turiset, näinhän se tosiaan käyttäytyy, kun kangasta sopivasti pahoinpitelee. Toki housut harvoin moiseen kyytiin joutuvat, mutta kyllähän tuo osoittaa sen, että vaha ei kovin tiukasti sinne kuituihin takerru. Menetelmää voi siis suositella vain huomattavin varauksin.
Tuo vaha tosiaan hylkii vettä mukavasti, mutta toisaalta se vetää puoleensa lähes kaikkea muuta… Jos siis vahatuilla housuilla möyrii kuivassa hiekassa, voi olla varma, että hiekan (värillinen) pöly istuu housuissa yhtä kauan kuin itse vahakin, muutaman pesun verran siis. Eihän se retkihousuissa haittaa, mutta muiden arkikäyttöisten vaatteiden kanssa saa olla vähän tarkempi.
Täytyy siis pidättäytyä hiekassa temmeltämisestä, jos on vasta vahatut housut jalassa 🙂
Käytännössä vaha imeytyy kunnolla vain puuvillaan. Sekoitekankaissa vain puuvillaan…, mutta missä se puuvilla on esimerkiksi 30/70 puuvilla/keinokuitukankaissa? Sitä ei tunnu tietävän kuin kangasvalmistaja. Sehän voi olla joka kolmas yksittäinen kuitu, kolmannes yksittäisestä kuidusta ja sen lisäksi se voi olla sisällä tai päällä. Vaihtoehtoja riittää 🙂 Joka tapauksessa greenland wax soveltuu kankaisiin jossa on puuvillaa mukana ja kaikki loppu onkin vain kokeiltava. Jos vaha ei sovi kankaalle niin se tippuu pois ajan myötä. Tosin se aiheuttaa kankaaseen sellaista vaaleaa hilseilyä.
Jotain tuonsuuntaista asiasta kuvittelinkin. Keinokuiduthan on muovia, eikä muoviin saa mitään imeytymään. Tuollaiset periaatteessa jo roskikseen menossa olevat housut sopivat hyvin kokeiluun. Mitään kovin suuria tavoitteita minulla ei ole vaatteiden kyllästämisen suhteen, kun olen päätynyt siihen, että sateella pidän sadevaatteita (se perinteinen Rukka -kumipuku) ja poudalla sitten kunnolla hengittäviä kamppeita. Kiva noita erilaisia juttuja on silti kokeilla ainakin silloin, kun niillä ei saa peruuttamatonta vahinkoa aikaan 😉
Tosi hyödyllinen bloggaus ja etenkin keskustelu. Itse harkitsin Helly Hansenin takin vahaamista, mutta ei näemmä kannata. Pinta kun on pelkkää polyesteriä.
Ei tosiaan taida kannattaa. Muovivaatteille on paras käyttää muovivaatteille tarkoitettuja kyllästeitä.
Mitenkäs tuo vaha toimii noissa SA-maastopuvuissa?
En tiedä, mutta veikkaisin, että mitä enemmän puuvillaa ja vähemmän keinokuitua, sitä paremman tuloksen sillä saa.