Hiljattain ostamani kamera, Olympus TG-3, on siinä mielessä ongelmallinen tapaus, että sille on vaikea löytää sopivaa koteloa. Pokkareille tarkoitetut kotelot ovat liian pieniä, mikrojärkkärien kotelot puolestaan liian suuria. Olympuksella on valikoimissa toki juuri tälle kameralle tarkoitettu pehmeä pussukka, mutta se on niin tyköistuvaksi suunniteltu, että kameraa saa tosissaan tunkea pussiin. Ahtain paikka on pussin suuaukko, jossa on kiristysnauha. Ja kun kulmikasta kameraa laittaa ahtaasta paikasta pussiin ja ottaa sieltä pois, alkaa pussin sisäpinta nopeasti rispaantua ja kuluu ennen pitkää puhki.
Tämä kamera on vesi- ja pölytiivis, joten mitään kovin järeää suojausta se ei edes tarvitse. Taskussa kuljetettaessa on kuitenkin hyvä suojata kameraa sen verran, etteivät taskussa mahdollisesti olevat muut tavarat tai vaikkapa pöly pääse naarmuttamaan linssiä. Tällaisessa vesitiiviissä kamerassa kun ei ole luukkua, jonka takana linssi olisi suojassa.
Tulin hankkineeksi hiljattain joitakin nahan ompelemisessa tarvittavia perustyövälinetä ja löytyypä laatikostani muutama palanen erilaisia nahkojakin. Jospa tekisin kameralle suojapussin nahasta.
Ensin leikkaan materiaalit valmiiksi: 2 palaa nahkaa, 2 palaa pehmeää huopaa ja 2 palaa 3-millistä solumuovia. Työvälineinä kokoamisvaiheessa ovat naskali, lanka, neula sekä langanpujotin. Lisäksi tarvitaan liimaa ja sakset.
Tässä olen liimannut solumuovipehmusteen nahkaan ja sen päälle huovan. Liimaa olen käyttänyt hyvin säästeliäästi: vain sen verran, että palaset pysyvät paikallaan. Pisteet huovan reunassa ovat merkkejä, joiden mukaan teen naskalilla nahkaan reiät ompelemista varten. Tummasta nahasta on muuten välillä vaikea nähdä, missä kohdin reiät ovat.
Teen reiät naskalilla, jossa on poikkileikkaukseltaan pyöreä terä. Nahkatöissä voidaan käyttää myös sellaista naskalia, jonka terä on poikkileikkaukseltaan neliö. Sellainen terä tekee kulmikkaita reikiä, joista pehmeä nahka voi lähteä repeämään, jos ompeleet tulevat liian tiukalle.
Sitten ommellaan. Tässä olen jo ”paluumatkalla” eli ensin olen ommellut koko sauman päästä päähän ja sitten tulen saman reitin takaisin kuljettaen lankaa rei’istä päinvastaiseen suuntaan kuin menomatkalla. Näin ompeeesta tulee siisti ja vahva.
Pussin suulla käännän nahan ympäri niin, että huovan reuna jää nahan alle piiloon. Tämän kiinnitän liimaamalla.
Suuaukon liimaus puristetaan pyykkipojilla liiman kuivumisen ajaksi.
Valmis! Tässä pussukassa ei ole mitään ripustuslenkkiä tai vastaavaa eikä myöskään sulkemismekanismia, koska tarkoitus oli tehdä vain yksinkertainen suojapussi käytettäväksi silloin, kun kamera on esimerkiksi taskussa tai repussa.
Aikaa pussukan laatimiseen meni yksi aamupäivä.
Kätevä ja hieno! Minulla olikin juuri kamera huollossa, koska Lapin reissuilla linssiin meni kosteutta ja roskaa. Tosin kamerani ei ole erityisemmin roiske- ja kosteussuojattu.
Tämä nyt on tässä tilanteessa kelvollinen tekele. Kunhan saan ompelukurssilla ensimmäisen projektini valmiiksi, aion suunnitella ja tehdä kameralle vettä kestävistä materiaaleista sellaisen kotelon, jonka saa hyvin esim. rinkan lantiovyöhön kiinni. Siihen tarvitsen kuitenkin aikaa paljon enemmän kuin nyt oli käytettävissä. Näillä mennään 🙂