Kaikkien sadetakkien äiti

Ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonoja varusteita. Näinhän on tapana sanoa, ja sanonnassa on vinha perä.

Ensi viikonlopuksi – juuri siksi, jonka vietän Ailigastunturilla syysvaelluksen merkeissä – on luvassa sadetta. Eikä mitään pientä ripsimistä, vaan ihan kunnon vedenpaisumus. Eri laitosten tuottamat ennusteet ovat hieman erimielisiä sateen tarkasta määrästä (jos nyt kukaan oikeasti kuvitteleekaan, että ennusteessa oleva sademäärä olisi ”tarkka”), mutta yleisimmäksi veikkaukseksi näyttää muodostuvan, että perjantaiaamun ja lauantai-illan välisenä aikana sadetta saadaan jopa 34 millimetriä. Vertailun vuoksi: keskimääräinen syyskuun sademäärä Suomessa on 56 millimetriä. Noiden puolentoista vuorokauden aikana on siis vettä tulossa noin 60 prosenttia koko syyskuun sademäärästä. Se on paljon vettä.

Odotettavissa olevien olosuhteiden vuoksi päädyn kaksi päivää ennen lähtöä hankkimaan kunnon monsuunitakin. Onhan minulla toki laadukas kalvollinen kuoritakki, jonka olen kyllästänyt huolellisesti, mutta kalvovaate on aina kalvovaate – se pitää vettä johonkin rajaan saakka ja sen rajan tuolla puolen takki kastuu läpi. Erityisesti takin hartiat ovat vuotoherkkä kohta, sillä rinkan olkaviilekkeiden paino aiheuttaa noihin kohtiin tavallista suuremman paineen. Sen seurauksena voi muutoin vedenpitävä vaate ruveta vuotamaan.

Käyn ostamassa takin, josta voi mielestäni hyvällä syyllä käyttää ilmausta ”kaikkien sadetakkien äiti”. Onhan lähes jokaisella ollut joko itsellä tai lähipiirissä joskus tällainen, ehdottoman vedenpitävä, usein kirkkaankeltainen tai tummansininen Rukka -merkkinen sadetakki. Liikkuva ihminen toki kastuu myös tällaiseen takkiin pukeuduttuaan, sillä takin materiaali on tosiaankin oikeasti vedenpitävä – molempiin suuntiin. Jos et kastu sateesta, hikoilet itsesi märäksi. Minä hikoilen rinkan kanssa liikkuessani muutenkin, joten en usko tämän muodostuvan ylivoimaiseksi hankaluudeksi. Pianhan se selviää.