Heti aamusta oli selvää, että tänään tulisi lisää ukkosia – niin painostava oli ilma jo kymmenen aikaan, kun rupesin hankkiutumaan tien päälle. Pilvet olivat tässä vaiheessa vielä enimmäkseen valkoisia, mutta kuitenkin jo hyvää vauhtia kasvamassa korkeutta.
Alkumatka Kuhmosta Nurmekseen meni vauhdikkaasti, ja koukkaus keskustan kautta kannatti. Täällä vanhoja puutaloja ei päästetä ränsistymään tai jätetä pultsareiden poltettaviksi kuten jossain päin Suomea tiettävästi oli taannoin tapana, vaan paikat pidetään kunnossa ja yrityskäytössä olevien rakennusten osalta pidetään huoli, ettei kauniita taloja turmella millään mauttomilla valomainoksilla, vaan seinälle ripustetaan tyylekkäät metallikilvet.
Lieksalaisille haulikkomiehille (ja -naisille?) pitäisi ehkä suositella lukemiseksi Lieksan käyttöohjetta – olen melko varma, että sitä ei ole tarkoitettu maalitauluksi.
Rautatieharrastuksen kannalta tämäkin päivä oli hyvä. Viimeksi näillä seuduin liikkuessani (tammikuussa 2009) en saanut kuvattua ainuttakaan junaa, mutta nyt osui kameran eteen kahden lyhyen tavarajunan kohtaaminen Lieksassa.
Hieman myöhemmin sain kuvattua nämä samat veturit uudelleen, kun edellisessä kuvassa kameraa kohti tuleva kone oli valjastettu asemalla odottaneen junan keulille, ja veturit toivat pätkäjunan parivedolla Uimaharjun ohi, kenties Joensuuhun oli matka.
Lieksasta lähdettyäni en sitten enää onnistunut väistelemään sateita, vaan pääsin välillä ihan kunnon ukkossateen alle. Siitä selvittyä oli hyvä ottaa kuva taaksepäin, millaisen sateen läpi oli tullut ajetuksi.
Samaan aikaan edessä oli mukavan poutaista, joten ajovarusteet kuivahtivat hetkessä. Päätös olla laittamatta sadevaatteita päälle oli oikea.
Kuten eilisen osuudessa kirjoitin, kiinnostavien maisemien näkeminen on pitkälti asennekysymys. Autoilijan tunnelinäöllä olisi nämä upeat Koitajoenkin näkymät jääneet ehkä vain ohimennen verkkokalvolle piirtyneiden häivähdysten tasolle – moottoripyöräilijä voi helposti kääntyä takaisin seuraavan bussipysäkin kohdalla ja palata ihailemaan kohdetta.
Illalla sitten majoituin Hotelli Ilomantsiin – huone on pieni ja erittäin vaatimattomasti varustettu, ei edes tuolia ja kunnollista pöytää, mutta silti ihan riittävä tähän käyttöön. Ja parasta on, että huoneessa on kunnollisen kokoinen avattava ikkuna, joka on poispäin ilta-auringosta. Onpahan jotain edellytyksiä saada lämpötila siedettäväksi ennen nukkumaanmenoaikaa.
Muutoin ei Ilomantsista ole paljoakaan kerrottavaa. Illalla kuuden jälkeen mikään paikka ei ole auki, paitsi kebab-pizzeria, pari ruokakauppaa ja R-kioski. Niin ja ison tien varressa olevat bensa-asemat. Jotenkin on surullisen oloinen kylä tämä. Arkisin viimeinen linja-auto lähtee Joensuuhun klo 14:00, ja paluusuunnassa viimeinen tulee Ilomantsiin klo 17:35. Ilman omaa autoa täällä ollaan aika lailla jumissa.
Päivän matkareitti: