Edellisellä retkelläni panin merkille, että metsäsukseni kaipaavat huoltoa – lähinnä pohjien hiomista. Rauhallinen sunnuntaiaamu on hyvä hetki ruveta tällaisiin askareisiin. Suksia tutkiessani kuitenkin totean, että ei noille pohjille välttämättä mitään tarvitse tehdä, mutta välitöntä reagointia vaatii toisen suksen kannan halkeaminen.
Ensimmäinen ajatus on, että tuon voisi liimata, mutta tarkempi tutkiminen osoittaa, että ei siellä ole, mitä liimata – osa keskimmäisestä viilukerroksesta puuttuu. Siispä päädyn amputaatioon, molemmista suksista lähtee 107 millimetrin pituinen palanen häntäpäästä.
Merkitsen katkaisukohdat maalarinteipillä ja sahaan sukset katkipoikki jiirilaatikossa.
Jos oikein viimeisen päälle haluaisi tämän homman tehdä, voisi nuo katkaistut päät vielä suojata lakalla, mutta päätän olla realisti ja todeta tämän homman tekohengitykseksi. Sukset saavat kestää sen, mitä tällä korjauksella kestävät, ja sitten ostan uudet, pitemmät metsäsukset. Johan näillä on kohta parikymmentä vuotta sivakoitu, ja 215 cm pituisina ne eivät kellu pehmeässä lumessa niin hyvin kuin olisi suotavaa. Tyydyn siis hipaisemaan sahausjäljen suht siistiksi hiekkapaperilla.
Viikonloppu on ollut umpihankihiihdon kannalta hyvä, vaikka en metsään olekaan kerinnyt. Löysin nimittäin eilen Halpa-Hallista hyvät sauvat; Karhu Eagle Snow -eräsauvat. Näissä on kunnon sommat, joten sauvoista luulisi olevan hyötyä myös siellä, missä latukone ei ole käynyt.
