Eivät ne asiat mene aina suunnitellulla tavalla. Joskus tuntuu, että eivät koskaan. Tälle talvelle minulla oli suuria suunnitelmia talviretkeilyn suhteen, mutta missä nyt ollaan? Istun hotellihuoneessa Helsingissä, kärvistelen täällä työmatkalla ja lasken päiviä oletettuun talvilomaani huhti-toukokuun vaihteessa.
Ei tosin kannata olla myöskään hirveän tyytymätön tilanteeseen, sillä näinä aikoina jo se, että on töitä, on hyvä asia. Jos siihen työhön liittyy työmatkoja, kuten minulla, ja jos ne sattuvat joskus olemaan niin pitkiä, että pitää olla viikonloppukin vieraalla paikkakunnalla töissä, kuten minulla, niin kyllä se vaan ainakin palkkapäivänä tuntuu mukavalta. On sitten varaa ostaa retkeilyvarusteita ja lähteä tarvittaessa vaikka kauemmaskin niitä käyttämään, jos vaikka sattuisi niin, että kunnon talvikelejä ei kotinurkilla ole. Kuten minulla.
Eli vaikka kuinka tekisi mieli kitistä tästä tilanteesta, niin kokonaisuutta ajatellen asiat ovat kuitenkin melko hyvin. Ja tuleehan niitä uusia talvia.
Mutta kyllä tämä silti syö miestä.
Olen joskus itsekin miettinyt samaa. Suomalaisessa työmatkailussa on se huono puoli, että keskimäärin työmatkat lähtevät ihan väärään suuntaan. Olisipa meinaan hienoa joskus lähteä työmatkalle vaikkapa… Inariin.
Naulan kantaan!