Elämäntapakävelijän uudenvuodenlupaus

Uuden vuoden alkaessa on kai tapana antaa lupauksia, jotka voi sitten sujuvasti unohtaa ja viimeistään helmikuussa rikkoa. Jospa sitten minäkin. Vähän pöljää tietysti kutsua näitä lupauksiksi – ennemmin ne ehkä ovat päätöksiä tai vaikka tavoitteita. Mutta olkoon nyt lupaus, kun sellaisia on tosiaan tapana antaa.

Minähän ryhdyin harrastamaan kävelyä huhtikuussa 2012 – katson tämän harrastamisen alkaneen siitä, kun hankin askelmittarin ja rupesin sen avulla seuraamaan päivittäistä liikkumistani. Sitä edeltävinä vuosina (tai oikeastaan vuosikymmeninä) olin päästänyt itseni hävettävän huonoon kuntoon. Arvelin askelmittarin avulla tapahtuvan liikkumisen seurannan olevan minulle sopiva keino motivoitua aktiivisempaan elämäntapaan. Ja olin oikeassa.

Seuraan tätä liikkumistani paitsi lukemalla mittarista päivittäiset kävelykilometrit, myös kirjaamalla ne ylös. Olen luonut Google Sheets -taulukon, johon kirjaan joka päivä kävelemäni kilometrit ja nykyään myös polkupyörällä ja kickbikellä tapahtuvan liikkumisen. Taulukon avulla pystyn sitten seuraamaan, miten harrastus etenee ja pysynkö mahdollisesti asettamissani tavoitteissa. Nuo tavoitteet ja suhtautumiseni niihin ovat matkan varrella vaihdelleet lähinnä sen mukaan, miten realistisilta ne ovat tuntuneet. Sairastumiset ja muut vastoinkäymiset ja kuormitustilanteet ovat yleensä näkyneet armeliaampana suhtautumisena kävelyyn – jos elämä on päivittäistä selviytymistaistelua, kuten se minulla oli työuupumuksen ollessa pahimmin päällä, tai kun viime kesänä taistelin aloittavaa yritystäni pystyyn, ei ole viisasta kuormittaa itseään tavoitteilla, joiden saavuttaminen ei ole millään lailla välttämätöntä.

Leikkiähän tämä on. Ehkä tekemisiäni tarkemmin seuraavat voivat olla siitä toista mieltä, mutta kyllä minä tätä kävelyä harrastan ennen kaikkea siksi, että se on kivaa.

Nyt minä taas jaarittelen. Niistä uudenvuodenpäätöksistähän tässä oli tarkoitus kertoa.

Jaarittelen kuitenkin vielä hetken ja kerron siitä taulukostani. Se laskee päivittäisten liikkumiskilometrien pohjalta viikossa, kuukaudessa ja vuodessa liikkumani matkat kävellen, kikkarilla ja polkupyörällä. Näistä oikeastaan vain kävelykilometrit ovat olennaisia.

Taulukostani näen, että suurin yhden viikon – tai oikeammin sanottuna seitsemän peräkkäisen päivän – aikana kävelemäni matka on ollut 183 kilometriä ja suurin kolmenkymmenen peräkkäisen päivän aikana kävelemäni matka 430 kilometriä sekä suurin 365 peräkkäisen päivän aikana kävelemäni matka 3320 kilometriä. Kalenteriviikot, -kuukaudet ja -vuodet ovat sitten hieman eri asia.

Nyt, kun olen tekemässä päätöksiä vuodelle 2019, on syytä keskittyä vain kalenterivuosiin. Eniten kävelyä minulle on kertynyt vuoden 2017 aikana – 3192 kilometriä. Heikointa oli vuonna 2016 – vain 2264 kilometriä. Tätä eroa selittää hyvin pyöräilyn määrä, joka noina kahtena vuotena oli 62 km (2017) ja 953 km (2016).

Viime vuonna, 2018, kävelin 2901 kilometriä.

Vuoden 2019 tavoite on 3000 kilometriä. Se on uudenvuodenlupaukseni numero yksi.

Toinen lupaus liittyy pitkiin kävelyihin. Tänä vuonna pyrin toteuttamaan vähintään yhden extremekävelyn, eli sellaisen kävelyn, joka on pituudeltaan, kestoltaan tai muutoin vaativuudeltaan kovempi kuin tavalliset 40-50 kilometrin pituiset maratonkävelyt.

Vuoden kokonaistavoitteen asetettuani lisäsin taulukkooni kaksi saraketta. Ensimmäisestä näkyy, montako kilometriä tavoitteeseen on vielä matkaa. Toinen sarake kertoo, paljonko minun pitäisi keskimäärin viikossa kävellä päästäkseni tavoitteeseen. Vuoden alussa tämä viikkotavoite oli 57,4 kilometriä.

Nyt, vuoden ensimmäisen viikon jälkeen, koossa on 60 kilometriä eli tavoitteeseen on enää 2940 kilometriä. Vuosi on siis alkanut tavoitteen kannalta hyvin. Tuollainen noin kuudenkymmenen kilometrin viikko syntyy aika helposti. Olen viime kuukausina pyrkinyt välttämään auton käyttöä kodin ja työpaikan välisissä siirtymissä. Yhden autoilupäivän joudun kuitenkin yleensä itselleni viikossa sallimaan. Päivittäisen autoilun sijaan menen aamuisin töihin linja-autolla ja työpäivän jälkeen kävelen kotiin. Sellaisina päivinä kävelyä kertyy helposti 10-12 kilometriä. Siihen päälle yhden autoilupäivän aikana kertyvä muutama kävelykilometri sekä viikonlopun ulkoilujen myötä kertyvät kilometrit, niin kuusikymmentä on äkkiä koossa. Aina ei ole, eikä tarvitsekaan, sillä retket ja varsinkin maratonkävelyt paikkaavat satunnaisia huonompia viikkoja.

Taulukkoni uudet sarakkeet palvelevat myös siinä tarkoituksessa, että niistä näen helposti, jos tavoite karkaa käsistä. Jos alan olla tilanteessa, jossa tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi esimerkiksi 70-80 kilometrin viikoittaista kävelyä, tiedän maaliin pääsyn mahdottomaksi ja voin ruveta suhtautumaan siihen asianmukaisella tavalla.

Sillä kuten sanottu, leikkiähän tämä on.