Minulla suurin osa arkiliikunnasta muodostuu päivittäisistä kävelyistä työpaikalta kotiin. Näiden lisäksi pyrin viikonloppuinakin liikkumaan erilaisten ulkoilma-aktiviteettien yhteydessä. Näitä ovat retket, maratonkävelyt, kalastuspäivät – ja kauppareissut.
Niin, lähikauppahan on tuossa aivan kadun toisella puolella, mutta mikä estää menemästä kauemmas? Ei mikään, varsinkaan, jos sattuu sään puolesta sopiva päivä. Lauantai, tammikuun 12. päivä on sellainen: pikkupakkasta, mutta kova tuuli – niin kova, että pilkille ei tee mieli mennä. Siispä lounaan jälkeen reppu selkään ja kävelemään.
Suuntaan aluksi Toppilansalmen rantaan, jossa käännyn hetkeksi katsomaan taaksepäin. Tässähän olisi yksi talvellakin käyttökelpoinen kalastuspaikka: joessa virtaava vesi, joka kuvassa tulee katsojaa kohti, pitää mutkan ulkokaarteen puolelta jäättömänä, ja kun siihen on ihan vasiten rannaltakalastusta varten tehty sopivasti muotoiltu luiska, voisi tuohon vallan hyvin joskus tulla kalalle. Sattuisi sopivasti suojasää viikonlopuksi, niin voisi tulla vaikka perhoa heittelemään. Pakkasella moinen homma ei oikein suju, kun siimaan ja erityisesti vaparenkaisiin kertyy jäätä.
Meri-Oulun kesäteatterin kulissit ja katsomo värjöttelevät vastarannalla. Tuohan pitäisi oikeasti kirjoittaa muotoon ”Meri Oulu”, mutta sen verran kelju olen, että laitan sen väliviivan siihen. Tässä blogissa ei yhdys sana virheet juhli.
Vanhaan valssimyllyyn on rakennettu asuntoja. En välttämättä pidä noita teknoparvekkeita rakennuksen tyyliin sopivina.
Mitähän ne nämä sitten ovat? Asiasta mitään ymmärtämättä voisin kuvitella nämä jonkinlaisiksi merimerkeiksi, joissa pinnan yläpuolelle jää vain nuo harmaiksi maalatut osat. Saattavat toki olla jotain aivan muutakin.
Tämä laiva on ollut tässä jo niin kauan, että se näkyy Kansalaisen karttapaikan ilmakuvissakin, vaikka nuo eivät käsittääkseni aivan tuoreita ole. Olikohan tämä niin, että paatin omistajasta ei ole tietoa, ja se on nostettu vedestä tähän, jotta huonokuntoinen kiulu ei omia aikojaan uppoaisi.
Ei se välttämättä tässäkään kauaa pysy, sillä keskimmäinen rannan puoleisista tukipalkeista on jo ruvennut uppoamaan laivan pohjaan. Jos tuo tuosta antaa periksi, jää kahdelle muulle tuelle ehkä jo liian iso kuorma kannateltavaksi.
Niin sanottu Toppilan putki eli lämpövoimalan lauhdeveden purkuputken kanava on vielä näin hyvin sulana. Kovemmilla pakkasilla tämä kyllä jäätyy lähes umpeen. Tässä näkyy toisinaan kalastajia ja itsekin olen käynyt, mutta yritykseksi on jäänyt. Paras kalastusmuistoni tästä on eräältä kesäillalta, jolloin näin, kuinka näätä kävi nappaamassa vedestä kalan.
Sieltä sitä vettä tulee. Kuvassa näkyvä putki alittaa tien…
… ja toisella puolella vesi syöksyy tällaiseen putoukseen.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tämä Ranta-Toppilan alue raivattiin tähän. Tässä oli yksi Oulun hienoimmista luonnontilaisista rantametsiköistä. Muutama vuosi sitten se tuhottiin ja paikalle rakennettiin kovalla kiireellä kadut. Sen jälkeen ei sitten mitään tapahtunutkaan. Järjetöntä hommaa sanon minä. Perkele.
Siitä metsiköstä ei ole jäljellä kuin tämä kapea kaistale Ranta-Toppilan ja Teletappimaan välissä, ja sekin vähä on pilattu istuttamalla metsään linkkimasto.
Näkymä Teletappimaasta merelle.
Näkymä Teletappimaasta Nallikarin suuntaan. Iltapäivän aurinko yrittää sieltä kurkistaa.
Kaukana jossain on pikkuinen mäki…
Missä Teletapit ovat?
Tämänpäiväinen lähikauppani, Linnanmaan Prisma.
Osan paluumatkasta kävelen viime vuonna rakennettua Linnanmaan Baanaa pitkin. Hulppean väylän on kaupunki rakentanut. Pyöräkaistan punainen pinta ei näin talvella erotu.
Kauppareissun reitti. Menomatka (6,5 km) sinisellä, paluumatka (4,1 km) punaisella.