Perjantaina kello 16 mantereelta lähtevä lauttavuoro on suosittu. Paatti on aivan täynnä ja autojen välit mahdollisimman pienet.Alkumatkan harvaa jäkälikkökangasta.Iso osa Hailuodosta on yhtä suurta hiekkakakkua. Tällaisella tiellä ei kävele mielellään, vaikka se onkin pyörillä varustettua kulkumuotoa varmempi etenemistapa.Harjuntie Harjulla, jonka erottaminen ympäristöstään vaatii hieman mielikuvitusta. Korkeuserot Hailuodossa ovat enimmäkseen vähäisiä.Hyypänmäkeä lähestyessämme poistumme välillä polulta. Näin helppokulkuisessa metsässä ei toki polkuja tarvitakaan.Viimeinen nousu Hyypänmäen huipulle.Karpaasit huipulla. Kuva otettu Aki Ihanajärven (vas.) kameralla.Ensimmäinen leiri. Vasemmalla Akin Paulitarppi, oikealla minun Tarptent. Molempien majoitteiden väritys sopii jäkälikköön mainiosti.Lauantaiaamuna on sateen loppumista odotellessa aikaa kuvata telttakankaalla mönkivää etanaa.Yksi sääskikin suostui poseeraamaan, eikä ruvennut heti piikittelemään kuvaajaa.Mönkijäura, jonka arvelemme vievän Nuottajärven kodalle.Tässä kohdassa luovutamme. Maasto on niin märkää, että edes kumpparit jalassa tästä ei noin vain mennä.Kosteassa, tuulettomassa metsässä hyttysillä on juhlat. Kuvan huppuni ympärillä viihtyvistä sääskistä otti Aki Ihanajärvi.Märkä kohta ajopolulla. Tämän pystyi kuitenkin helposti kiertämään kuivahkon metsän kautta.Helppokulkuinen, aukea suo. Heh heh.Ensimmäinen yritys päästä meren rantaan Haaralampinnokassa. Polku hupenee heinikkoon…… hupenee edelleen…… ja katoaa veden alle. Tästä ei nyt mennä. Kuvan otti Aki Ihanajärvi.Kohti uutta yritystä. Ajopolku menee kivannäköisessä metsässä.Toinenkin yritys johtaa märkään paikkaan.Tutkin kepin kanssa, pääsisikö tästä. Kuvan otti Aki Ihanajärvi.Pääsee, kun ottaa saappaat jalasta ja käärii lahkeet rullalle. Aki näyttää mallia…… ja minä seuraan perässä. Kuvan otti Aki Ihanajärvi.Palkinto näkyvissä! Tässä vaiheessa emme ota riskejä, vaan lähetämme saappaat edellä tiedustelemaan.Lounastauko Haaralampinnokassa.Purjevene ajelee konevoimalla vastatuuleen taivaanrantaa pitkin.Lounaistuulen työntämänä nousuvesi luikertelee pitkin rantahiekkaa.Pitkä, lähes rannan suuntainen hiekkasärkkä.Kuva kuvaajasta kuvaamassa kuvaa itsestään.Etelän mies kahlaa avomerelle.Biitsie.Kummallisia muhkuroita rantahiekassa.Sadekuuron jälkiä lehdillä.Keskiniemen karua kasvillisuutta.Tuuli ja aallot muovaavat rantahiekkaa jatkuvasti. Paikat, joissa kasvaa jotain, kannattaa jättää rauhaan, niin edes osa hiekasta on sidottu paikalleen.Mäntyniemen rivieralle saapuminen tarkoittaa sitä, että ruvetaan etsimään leiripaikkaa.Voimistuva tuuli nostaa merelle ihan kunnon aallot.Aallot huuhtelevat rantaan muodostunutta hiekkaharjannetta, joka vähitellen katoaa syntyäkseen myöhemmin uudelleen jonnekin muualle.Kultakuoriainen käy tarkastamassa leirin.Retkikaverini käy uimassa.Veden nousuvauhtia tarkkaillakseni laitan vesirajaan merkkikepin kello 19.01.Jo seitsemän minuutin päästä vesiraja on edennyt kauas merkkikepistäni (suunnilleen kuvan keskellä, hiukan keskipisteestä vasemmalle).Aallot vyöryvät kohti rannan harjannetta…… melkein jo saavuttavat sen…… kunnes lopulta tulee aalto, joka menee yli.Sama asia sivulta päin katsottuna.Ristisorsaperhe.Saappaan kantapäällä kaivamassani vesiojassa on hetki ojan avaamisen jälkeen jo vuolas virta.Liikkuva vesi piirtää tummasta ja vaaleasta hiekasta muodostuvaan rantaan jännittäviä kuvioita.Rannalla riittää tutkittavaa ja ihmeteltävää. Kuvan otti Aki Ihanajärvi.Merkkikeppini klo 20.30. Vesi on edennyt jo neljän metrin päähän.Pilvisen ja pilvettömän taivaan vaihtelut tuottavat dramaattisia valaistusolosuhteita.Vaalea hiekka on kuivaa ja hyvin hienojakoisena se kulkeutuu tuulen mukana pitkin rantaa. Tumma hiekka on kosteaa ja pysyy paikallaan.Telttani dyynin varjossa.Sunnuntaiaamuna vesi on lähtenyt laskuun ja merkkikeppini on pian kuivilla.Nousuveden jäljiltä rantaan jää paljon pienoiskluuveja, jotka siitä vähitellen katoavat.Leveä oja pehmeässä hiekassa. Tämän ojan uoma tuskin pysyy kauaa paikallaan.Näin märkänä kesänä tämä oja olisi runsasvetisenä hankala ylittää – paitsi tästä sillan kohdalta.Sinisen pyörän kievarin sunnuntailounas.Hyvän lounaan kruunaa herkullinen jälkiruoka.Sinisen pyörän kievarin pihapiiriä.Sinisen pyörän kievarin päärakennus.Paluu mantereelle Meriluodon kyydissä.
6 Replys to “Hailuodon huiputus ja rantalomailua II – kuvat”
”kuva kuvaajasta kuvaamassa kuvaa itsestään” 😀
Hyvä setti kuvia!
Kiitos 🙂 Oli kova homma valita, kun kuvia oli niin paljon.
Vähän sama juttu. 200 kuvaa oli muistikortilla, toki ison osan karsin suoraan roskakoriin ja osan yhdistelin panoraamoiksi.. Varmaan reilu 100 jäi silti jäljelle. Aika iso osa niistä tuli julkaistuakin, kun olosuhteet ja maisemat oli niin kuvaukselliset, että suurin osa oli varsin julkaisukelpoista materiaalia.
Hih, minulla oli 450 kuvaa 😀 Suuri määrä selittyy sillä, että otin paljon otoksia sarjakuvauksella, kun halusin saada mahdollisimman hyviä kuvia rantaan lyövistä aalloista. Kymmenen ruudun sekuntivauhtia tulittava kamera ottaa äkkiä melkoisen määrän kuvia. Niistä kyllä suurin osa jouti saman tien roskikseen, mutta muutama nappiosumakin oli.
Kiittää Hailuodon retki kertomuksesta ja kuvista! Käynyt joskus itsekkin tutustumassa Hailuotoon, tosin vain asfaltti polkuja pitkin ja kumipyörien avulla liikkuen.
Ollos hyvä! Hailuodossa kannattaa käydä. Pitäisi ehkä joskus tehdä saaresta esittely ajatuksella, että kertoisi, mihin kaikkialle voi autolla liikkuva mennä. Vaikka itsekin olen pelotellut ihmisiä, että saaressa ei kannata lähteä pikkuteille seikkailemaan, on siellä monia hienoja paikkoja, joihin pääsee autolla hyvin lähelle.
”kuva kuvaajasta kuvaamassa kuvaa itsestään” 😀
Hyvä setti kuvia!
Kiitos 🙂 Oli kova homma valita, kun kuvia oli niin paljon.
Vähän sama juttu. 200 kuvaa oli muistikortilla, toki ison osan karsin suoraan roskakoriin ja osan yhdistelin panoraamoiksi.. Varmaan reilu 100 jäi silti jäljelle. Aika iso osa niistä tuli julkaistuakin, kun olosuhteet ja maisemat oli niin kuvaukselliset, että suurin osa oli varsin julkaisukelpoista materiaalia.
Hih, minulla oli 450 kuvaa 😀 Suuri määrä selittyy sillä, että otin paljon otoksia sarjakuvauksella, kun halusin saada mahdollisimman hyviä kuvia rantaan lyövistä aalloista. Kymmenen ruudun sekuntivauhtia tulittava kamera ottaa äkkiä melkoisen määrän kuvia. Niistä kyllä suurin osa jouti saman tien roskikseen, mutta muutama nappiosumakin oli.
Kiittää Hailuodon retki kertomuksesta ja kuvista! Käynyt joskus itsekkin tutustumassa Hailuotoon, tosin vain asfaltti polkuja pitkin ja kumipyörien avulla liikkuen.
Ollos hyvä! Hailuodossa kannattaa käydä. Pitäisi ehkä joskus tehdä saaresta esittely ajatuksella, että kertoisi, mihin kaikkialle voi autolla liikkuva mennä. Vaikka itsekin olen pelotellut ihmisiä, että saaressa ei kannata lähteä pikkuteille seikkailemaan, on siellä monia hienoja paikkoja, joihin pääsee autolla hyvin lähelle.