Talvella retkikeittiön sydän on bensakeitin. Muita vaihtoehtoja ei juuri ole, sillä pakkasella sprii ei syty, eikä kaasu tule pullosta ulos. Risutkin ovat lumen alla. Jos ollaan liikkeellä retkikuntatyyliin ja halutaan myös lämmittää telttaa, on keitinlaatikko ehdoton varuste. Laatikossa keittimestä, polttoainepullosta ja -pumpusta muodostuva kokonaisuus pysyy hyvässä järjestyksessä ja jos tuli meinaa päästä karkuun, on sen tukahduttaminen vielä mahdollista laittamalla laatikon kansi nopeasti kiinni.
Keitinlaatikon voi hankkia joko ostamalla se valmiina, tekemällä itse, teettämällä jossain, tai tuunaamalla jostakin muuhun käyttöön tarkoitetusta laatikosta sopiva. Arktiset retkikunnat käyttävät yleensä kahta keitintä telttaa kohden, joten heidän keitinlaatikkonsa ovat isoja. Tällaisia kahden keittimen laatikoita voi ostaa ainakin Avotunturit -verkkokaupasta. Yhden keittimen laatikoita en ole nähnyt missään myytävänä, joten sellaisen hankkimiseen on käytettävä jotain muuta keinoa. Minä päädyin edellä mainitsemistani keinoista viimeiseksi mainittuun.
Minun keitinlaatikkoni on tuunattu Bauhausin peltisestä työkalusalkusta. Idea sellaisen käyttämisestä keitinlaatikon aihiona ei ole minun, vaan Aleksi Kallion. Kuten linkin takaa avautuvasta kuvasta ilmenee, peltisalkku toimii keitinlaatikkona ihan sellaisenaankin – minä tein omaan laatikkooni vielä pari tuunausta, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta sopivanväristen silmälasien läpi katsottaessa ne voivat näyttää parannuksilta.
Lähtökohtana on siis Bauhausin punainen peltisalkku, joka maksaa 15 euroa. Salkun mitat ovat 390 mm x 240 mm x 110 mm. Lisäksi ostin Motonetistä sammutuspeitteen, 13 euroa. Siitä tulee laatikkoon verhoilu. Peitteen kiinnitys tapahtuu punaisella silikonilla, joka kestää kuumuutta 300 asteeseen saakka. Tuubi sellaista maksoi K-Raudassa 11 euroa. Vastaavaa tököttiä myydään myös autotarvikeliikkeissä.
Sammutuspeitteen kudos hajoaa leikattaessa, joten kangas on ennen leikkaamista vahvistettava. Se tapahtuu levittämällä punaista silikonia leikkauskohtiin ja painamalla se metallilastan avulla kankaaseen.
Kannen verhoilu on paikallaan. Silikonia ei tarvitse laittaa kankaaseen koko pinnalle – riittää, kun sitä on reunoilla. Tai ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että tämä riittää.
Bensakeitin kehittää melkoisesti lämpöä myös alaspäin, joten keittimen alle on hyvä laittaa jotain lämpöeristeeksi. Minulla sattui olemaan juuri sopivan kokoinen ruostumattomasta teräksestä valmistettu keittolevynsuojus. Tässä valmistelen sammutuspeitteestä siihen kolme pyöreätä kappaletta – nämä liimaan kiinni toisiinsa. Yhden kiekon kohdalla halusin kokeilla, miten materiaali käyttäytyy, jos päällystän sen kokonaan silikonilla. Mitään sen kummempaa syytä tuohon kokopunaiseen pyörylään ei ole.
Keittimen alusta ja sen päällä kolminkertainen sammutuspeite.
Kun minulla sattui olemaan tuollaisia pieniä kumitassuja, liimasin niitä alustan pohjaan, jolloin sen ja keitinlaatikon pohjan välille syntyy parin millin paksuinen ilmarako. Sekin osaltaan vähentää keittimen tuottaman lämmön johtumista alaspäin. Telttakangashan ei kovin korkeista lämpötiloista pidä, eikä ulkona lumihangessakaan ole kiva, jos keitinlaatikon pohja kovasti lämpenee ja sulattaa alla olevaa lunta.
Ilmarako näkyy hyvin (?) sivulta otetussa kuvassa.
Laatikon pohjaa en verhoillut. Tämä siksi, että jos polttoainetta vuotaa laatikkoon, en halua sinne mitään sellaista, mihin se voisi imeytyä (keittimen alustan kolminkertainen kangas on irrallinen ja jos bensaa vuotaa siihen, voidaan se siirtää syrjään kuivumaan). Laatikon pohjalle vuotaneen nesteen pois kaatamista ajatellen jätin laatikon yhteen nurkkaan kapean kaistaleen ilman verhoilua.
Laatikko verhoiluineen.
Valmis! Laatikossa oleva keitin on MSR Whisperlite ja polttoainepullo on pienin (0,33 litraa) versio MSR:n pulloista.
Laatikko verhoiluineen painaa 2070 grammaa ja kuvan mukainen kokonaisuus (tyhjällä polttoainepullolla) 2660 grammaa.
Tätä voisi vielä ehkä vähän tuunata: pieni ketjunpätkä rajoittamaan kannen avautumiskulma noin 100-120 asteeseen. Silloin se toimisi hyvänä lämpösuojana teltan seinää vasten käytettäessä keitintä teltassa ja tuulisuojana ulkona kokkailtaessa.











Kätevä! Hieno vinkki kaikille talviretkeilijöille
Onhan tämäkin toki kompromissi – erityisesti laatikon pieni koko on rajoitus polttoainepullon koolle – mutta erityisesti hinta huomioiden pidän keksintöä kätevänä.
Hieno vinkki! Pitääpä itse kokeilla myös. Oletko ajatellut että tekisit erillisen lokeron polttoainepullolle? esim. niittaamalla saisit pienen palan peltiä/terästä yms hyvin kiinnitettyä ja näin polttoainepullo pysyisi hyvin paikallaan ja samalla se olisi suojassa keittimen antamalta liekiltä/kuumuudelta. (niittauskohtiin silikoonia varmuuden vuoksi) Samalla tämän eristyspalan voisi myös käsitellä silikoonilla ja sammutuspeitteellä. Tietenkin pitää muistaa jättää reitti polttoaineletkulle.
Polttoainepullolle voisi kyllä tehdä lokeron, mutta en pidä sitä niin tarpeellisena, että viitsisin. Sen sijaan harkitsen, tekisinkö pullon ympärille lämpösuojan Shelbyn aluminoidusta lasikuitukankaasta: http://www.shelby.fi/catalog/product_info.php?cPath=22_29_166&products_id=490.
No ei tuokaan kalliiksi tulisi. Pitääpä pyhittää tässä joku viikonloppu oman keitinlaatikon rakenteluun 🙂
Terve. Samanlainen ratkaisu oli minulla muutama vuosi sitten mielessä. Kävi kuitenkin niin, että molemmat aihiot eli Makitan vanha peltilaatikko 300x250x80, paino 1760g ja Primus 2396 keittimen (camping keitin kahdella polttimella) kuoret 425x225x80, paino 1420g osoittautuivat hieman liian mataliksi n. 9cm korkealle Omnifuelille.
Voisitko kertoa, mitä hyötyä on liimata sammutuspeitettä laatikon sisäpuolelle, kangashan on melko painavaa?
Omnifuelin jalkoja varten olisin pistänyt pohjaan 3mm ruuvit, johon keittimen olisi sitten voinut istuttaa ilman ruuvaamista.
Hieno artikkeli – juuri sopivasti tietoja jatkopohdinnalle…
Kiitokset kommentista! Sammutuspeite on siinä vähän niinkuin pehmusteena ja myös sillä ajatuksella, että jos laatikossa syttyy iso liekki ja se pitää tukahduttaa sulkemalla kansi, saattaisi peite hiukan suojata itse laatikkoa eikä maalipinta niin herkästi ehkä kärähtäisi. Millään tavalla välttämätön se ei ole, eikä varsinaisesti tarpeellinenkaan.
Mukavaa, että kirjoitukseni herättää ajatuksia 🙂
Tässä omat kokemukseni laatikon tekemisestä. Kuukauden päästä testit Sarekissa.
http://www.relaa.com/forum/retki/59856
M.S
Kiitos kommentista, Matti! Laatikkosi on erinomainen osoitus siitä, että asiat ovat mahdollisia, kun vain rupeaa tekemään.