22.11.2014 aloitin ylenmääräisen sokerin välttelyn. Kirjoitin siitä lähtien blogiini väliraportteja otsikolla ”ei lisättyä sokeria”. Tavoitteena oli jättää kaikki, tai ainakin mahdollisimman suuri osa lisättyä sokeria sisältävistä ruuista pois. Tämä tarkoitti mm. makeisten, pullan, valmiiden marjajugurttien ja -rahkojen torjumista ainakin maaliskuuhun 2015 saakka. Silloin kun on Aslak-kuntoutuksen viimeinen jakso, johon sisältyy myös kehonkoostumusmittaus samalla laitteella, jolla mittaus on tehty maalis- ja lokakuussa 2014. Tällöin tulosten pitäisi olla vertailukelpoisia.
Viimeinen jakso alkaa 9.3.2015 ja heti ensimmäisenä päivänä on vuorossa tuo odotettu ja pelätty kehonkoostumusmittaus. Jännitys tiivistyy hetkeen, jolloin saan mittaustulospaperin käteeni. Odotukset ovat suuret, samoin pettymyksen pelko. Miten äijän käy?
Hyvin. Oikeastaan loistavasti. Tulokset ovat vähintään sitä, mitä odotin, tai ei, ne ylittävät odotukseni. Muutosta on juuri siinä, missä sitä haluankin nähdä: rasvan määrä, ja erityisesti vaarallisen viskeraalisen rasvan, eli vatsaontelon sisäisen rasvan määrä on pudonnut lokakuisesta mittauksesta selvästi.
Sokerin vähentäminen on kannattanut. Makeasta ei ole kuitenkaan tarvinnut luopua, sillä olen aina makeaa kaivatessani puputtanut hedelmiä joko tuoreina tai kuivattuina. Kokeiluni osoittaa, että lisätyn sokerin käyttöä on mahdollista vähentää ja se kannattaa.
En aio jättää asiaa tähän. Muutos on ollut hyvä, enkä halua hukata sitä, mitä olen tällä kokeilullani saavuttanut. Aion siis jatkaa valitsemallani tiellä eteenpäin, mutta sallin kyllä itselleni lisätyn sokerin ainakin retkillä. Suklaa kun on erinomainen energianlähde silloin, kun kulutus on suuri.
Nyt on hyvä mieli.
Hienoa! Onnittelut!
Kiitos 🙂