Neljäs viikko ilman lisättyä sokeria on alkanut hyvin, kun tiistai-iltana nukkumaan mennessäni tunnen ikävää kutinaa kurkussa. Jo päivällä ovat silmäni tuntuneet kuin niissä olisi hiekkaa, mutta olen laittanut sen kuivasilmäisyyden piikkiin. Erityisesti tänä talvena – jos tätä lumetonta, mutta pimeää vuodenaikaa nyt sellaiseksi voi sanoa – olen kärsinyt herkästi vuotavista silmistä, minkä arvelen olevan seurausta vuosia jatkuneesta näyttöpäätetyöstä. Viime kuukausina olen joutunut tekemään tavallista enemmän töitä Excel-taulukoiden parissa, mikä edellyttää katseen tarkkaa kohdistamista pieniin yksityiskohtiin, ja silloin silmiä ei tule räpyteltyä riittävästi. Tämä puolestaan johtaa silmän pinnan kuivumiseen, ja sitten, kun menee ulos kylmään, heräävät kyynelrauhaset ja työntävät silmiin yliannoksen vettä.
Keskiviikkoaamuna on sitten jo niin kuumeinen olo, että on helppo tehdä päätös kotiin jäämisestä. Paitsi, että olo on huono, ajatus tuntuu kulkevan vielä tavallistakin heikommin. Huomaan tämän kaataessani kahvia keittimestä kuppiin. Olen valmistanut vain yhden kupillisen, mikä normaalisti tapahtuu seuraavasti: (1) mittaan keittimeen mukillisen vettä; (2) asetan suodatinpussin paikalleen; (3) mittaan suodatinpussiin kaksi mitallista kahvia; (4) napsautan keittimen päälle. Tällä kertaa ehdin vaiheeseen (4) mennessä jo unohtaa, että olen tehnyt vaiheen (1) juuri silloin, kun sen aina teen, ja mittaan keittimeen toisen mukillisen vettä. Lopputuloksena on kaksi mukillista amerikkalaistyylistä kahvinkeittimen pesuvettä. Säästäväinen ihminen laittaisi sen sekaan pikakahvia ja siten korjaisi vahingon, mutta nyt ei huvita värkätä. Kaadan litkun pois ja aloitan alusta.
Sairaana saa syödä herkkuja. Myös silloin, kun noudattaa jotain erikoisruokavaliota. Niinpä sallin itselleni poikkeuksellisen aamiaisen: kaksi palaa paahtoleipää – sitä kaikkein epäterveellisintä vehnäpaahtoleipää – joista ensimmäisen päälle laitan siivun keittokinkkua ja toiselle levitän Robertson’s Silver Shred Fine Cut Lemon Jelly Marmaladea. Siinä jos missä on lisättyä sokeria. Marmelon kokonaissokeripitoisuus on 63 %, mutta eihän sitä leivän päälle montakaan grammaa mene.
Oman vähäsokerisuuskokeiluni aikana olen seurannut työkaverin 12-viikkoista projektia, johon on sisältynyt paitsi erityinen ruokavalio, myös runsaasti vaativaa fyysistä treeniä, ja lopputuloksena tämä noin 60-kiloinen naisihminen sai kehostaan tiristettyä yli viisi kiloa rasvaa pois. Hänen kokemustensa valossa olen taipuvainen uskomaan, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa todella paljon siihen, millainen oma kunto ja vointi on. Talviretkeilykauden aikana ei ole järkevää kokeilla vähärasvaista ruokavaliota, mutta syötävän rasvan laatuun voi aina vaikuttaa. Niinpä pari päivää sitten kaupassa käydessäni valitsin tavanomaisen Oivariinin sijaan uuden tuttavuuden, Creme Bonjour Voi & Rypsiöljy -levitteen. Oivariinissa on 52 % maitorasvaa ja 23 % kasviöljyä, Creme Bonjourissa maitorasvaa on 18 % ja kasviöljyä 52 %. Oivariinin kokonaisrasvapitoisuus on siis 75 % ja Creme Bonjourin 70 %. Pieniähän ne levitemäärätkin leipää kohden ovat, mutta kun syön päivässä yleensä 7-8 palaa leipää, kertyy jo siitäkin jotain.
Rasvan syönnistä voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta ei tällä kertaa. Se menisi jo liian kauas tuosta paahtoleivästä. Sitä paitsi flunssaisen ihmisen pitää levätä eikä notkua tietokoneella. Se on vielä kuitenkin sanottava, että hyvä ajoitus tällä sairastumisella on: talviloman ensimmäinen Lapin-matka käynnistyy yhdeksän päivän kuluttua, joten tässä on hyvin aikaa yhden flunssan sairastamiseen.
Pikaista paranemista!
Kiitos 🙂