Täällä Perämeren pohjukassa ei toki vuorovettä tunnneta samalla tavoin kuin suuressa maailmassa, mutta kyllä vedenkorkeus täälläkin vaihtelee – peräti parin metrin haarukasssa. Jos nimittäin sattuu Pohjanlahden eteläosiin pari päivää kestävä kova etelänpuoleinen tuuli, työntää se veden lahden pohjukkaan, ja silloin pinta voi Perämerellä nousta toista metriä normaalitason yläpuolelle. Vastaavasti jos sattuu sopiva pohjoisen-koillisen puoleinen tuuli, pakenee vesi etelään ja silloin pinta voi pudota metrinkin normaalista.
Syyskuun 22. päivä vuonna 2014 on tuollainen voimakkaan koillistuulen päivä, ja jo alkuiltaan mennessä on veden pinta alentunut noin 80 senttiä normaalitason alapuolelle. Minulla sattuu olemaan asiaa rannassa sijaitsevaan kirjastoon, joten olen tilaisuudessa ikuistaa nämä matalan veden näkymät palatessani jokisuiston kautta kirjastosta kotiin.
Kiintoisa kuvasarja!
Täällä etelärannikolla myrsky nostaa joskus meriveden korkealle. Muutamia kertoja olen sitä käynyt ihmettelemässä Espoon Kivenlahdessa ja Laurinlahdessa.
Täällä on varsinkin talvella joskus jännät paikat, jos Selkämerellä on etelätuulta ja vesi nousee Perämerellä: rantojen lähellä jää ei jousta, vaan vesi nousee jään päälle. Kerran olen ollut jäällä hiihtoretkellä sellaisena päivänä, jolloin vesi nousi jäälle, ja palatessa sai jo hetken aikaa hakea paikkaa, josta pääsi rantautumaan kuivin jaloin.