Monta mutkaa on ollut matkassa, mutta nyt reissuun lähtö on lähellä. Tavarat on muutamaa vielä jääkaapissa odottelevaa evästuotetta lukuun ottamatta pakattu. Ehdin vielä hankkia uuden pyöräilyrepunkin – Deuter Superbike 18 exp – joka lyhyen tutustumisen perusteella vaikuttaa pätevältä kapineelta. Toki pyöräily olisi mukavampaa ilman reppua, mutta (a) tarvitsen retken päätepisteessä tehtävälle päiväretkelle repun, ja se kulkee mukavimmin selässä ja (b) koska pyöräni ei ole varsinainen retkipyörä, en saa siihen etulaukkuja tai edes koria, eivätkä ihan kaikki tavarat mahdu taakse.
Sivulaukut ovat vuodelta 1985 – silloin nähtävästi valmistettiin kestäviä tuotteita, koska ne ovat vielä täysin käyttökelpoiset eivätkä edes saumat ole ruvenneet ratkeilemaan. Majoitteeksi lähtee harjoitusretkellä mukana ollut teltta ja makuualusta. Ainoa ero harjoitusretken varusteisiin on kuormaan päällimmäiseksi tulevassa käärössä: punainen putkilo on vaihtunut siniseksi, joka on sen verran isompi, että saan siihen paitsi makuupussin, myös riittävästi vaihtovaatetta mukaan.
Huomisaamuna lähden kohti pohjoista Eskelisen pikavuorolla, jonka lähtöaika on 8.15, ja ajelen sillä Inariin. Kävin eilen illalla, kun paluuvuoro saapui Ouluun yhdeksän jälkeen, kysymässä kuljettajalta, mihin aikaan minun olisi syytä tulla pyörineni ja tavaroineni paikalle, jotta niiden kyytiin lastaaminen sujuisi miellyttävästi. Kuljettaja kehotti tulemaan jo kahtakymmentä vaille kahdeksan – bussi tulee Helsingistä asti ja runsaan tunnin kestävän pysähdyksen aikana siitä puretaan ja siihen lastataan paljon rahtia. Kuljettaja oli oikein mielissään, kun kävin kysymässä asiaa; kyytiin otettavan rahdin määrä kun riippuu siitä, paljonko matkustajilla on matkatavaroita. Joskus on kuulemma tullut ongelmia, kun juuri ennen lähtöhetkeä paikalle on ilmaantunut useita pyöräretkeilijöitä, joiden tavaroille ei ole ollut riittävästi tilaa. Muistakaapa tämä, hyvät ihmiset, jos olette menossa suuren matkatavaramäärän kanssa linja-autoon: tulkaa ajoissa paikalle tai vaikka ilmoittakaa bussiyhtiöön asiasta etukäteen, niin kuljettaja tietää varata tavaroillenne tilaa.
Bussikyyti vie minut Inariin, josta lähden sitten illalla polkemaan. Reittini kiertää Muotkatunturin erämaan ympäri ja väliin mahtuu myös yksi päiväretki. Tunnelmia retkeltä on tarkoitus välittää jälleen ensisijaisesti Twitterin kautta ja tarkempi kertomus ilmestyy sitten aikanaan tänne blogiin. Reitistäni huomattava osa tulee olemaan kännykkäverkkojen katveessa, joten mitään kovin reaaliaikaista selostusta reissusta ei kannata odottaa 🙂
Reittihakuun piti laittaa lähtö- ja päätepisteeksi ”Hotelli Inari”, koska pelkkä ”Inari” sijoittuu Googlen mielestä noin kuudentoista kilometrin päähän Inarista Ivalon suuntaan.
Hyvää matkaa!
Kiitos! Täällä ollaan jo – kahvitauolla Muotkan Ruoktussa. Harmittelen, kun autot vain ajavat ohi. Saisivat pysähtyä vaikka edes kahvikupilliselle. Itse pyrin käyttämään tällaisten yrittäjien palveluja, vaikka en välttämättä tarvitsisikaan – varsinkin tänä kesänä on matkailuyrittäjän leipä Lapissa tiukassa.
Toivottavasti reissu sujuu hyvin! Näinhän se on, että kyllä retkeilijä keinot keksii: jos jalkapeli ei pelitä niin sitten pyörällä mennään.