Ruskaretki Ailigastunturilla, kolmannen päivän tunnelmakuva
Mitäpä tuohon oikeastaan lisäämään.
Mitäpä tuohon oikeastaan lisäämään.
Toisena retkipäivänä, perjantaina, siirryn avotunturiin. Heti alkajaisiksi käyn huiputtamassa Giedmeskalonjunnin (n. 450 m). Maisemia en pääse ihailemaan, koska pilvet roikkuvat niin alhaalla, etten näe edes viereiselle huipulle, vaikka se on alle kilometrin päässä. Vielä ei sada, enkä – onneksi – edes aavista, mitä on tulossa.
Ensimmäisenä päivänä en ehdi kulkea kuin hieman yli kaksi kilometriä ennen leiriytymistä. Suurin osa päivästä kului bussissa ja haluan saada leirin valmiiksi ennen pimeää. Rutiinit alkavat nopeasti palautua mieleen ja kun vielä löydän oikein kivan paikan kirkasvetisen puron ääreltä, voin olla retken aloitukseen oikein tyytyväinen.
