Marjojen – erityisesti herkästi rikki menevien mustikoiden – poimimiseen liittyy yksi erittäin epämiellyttävä asia: marjojen perkaaminen. En juuri keksi asiaa, jonka tekemistä inhoaisin yhtä paljon. Viime kesänä kokeilin sitten ensimmäistä kertaa toisenlaista lähestymistä asiaan – poimin marjat yksitellen ja roskat välittömästi poistaen. Näin saan astiaani kerralla puhtaita marjoja, eikä minun enää tarvitse illalla, poimimisesta väsyneenä, nyhrätä ämpärissä pehmenneistä marjoista roskia irti.
Tänä vuonna jatkan samalla linjalla. Hidastahan tämä on, mutta lopputulos on toki aivan omaa luokkaansa. Ja mikä nautinto, kun kotiin päästyään voi laittaa marjat saman tien pakkaseen (paitsi tietysti se osuus, joka syödään heti).
Tällainen luonnonmukainen poimintatapa on mielestäni myös reilu. Siinä poimija antaa luonnollekin mahdollisuuden, mitä ei poimuria käytettäessä tapahdu. Hankalassa paikassa kasvavien marjojen talteen saamiseksi joutuu käsinpoimija tekemään vähän enemmän töitä, mikä on aivan oikein. Poimurin kita sen sijaan nielee myös nämä marjat ja niiden ohella suuren määrän lehtiä ja muuta tarpeetonta.
On tosin myönnettävä, että minäkin hyödyn poimurirohmujen toiminnasta. Parhailla mustikkapaikoillani ovat nämä riipijät nimittäin käyneet jo keskikesän ensimmäisen mustikkasadon kypsyttyä repimässä varvuista paitsi marjat, myös suuren osan lehdistä, minkä seurauksena myöhäiskesän marjoilla on tilaa kasvaa isoiksi. Niitä on sitten kiva poimia.
Samaa mieltä. Silloin harvoin kun innostun marjojen keräämisestä, teen juuri noin, roskattomana astiaan.
En siis olekaan ainoa 🙂
Tekisi mieleni olla samaa mieltä. Juuri äsken sain 10 litraa perkattua, 2 tuntia mennä hurahti. Mutta kun minun leveällä poimurillani saa hyvästä paikasta sankon täyteen puolessa tunnissa..:)
Voisin laittaa tähän jonkun keljun kommentin poimuristasi, mutta enpä laita 🙂 Kyllähän metsässä marjoja riittää kaikille poimintatavasta riippumatta, ja paljon jää keräämättä. Ja kuten sanottu, poimurilla lehdettömiksi riivittyihin varpuihin tulee loppukesästä – jos lämpöä riittää – tosi isoja mustikoita 🙂