Retki alkaa sunnuntai-iltana tästä. Jään Eskelisbussista tv-maston huoltotien risteyksessä.Leirini maanantaiaamuna. Taustalla Láŋká yrittää piilottaa päänsä pilveen.Tuuli tuo etelälounaasta lumikuuroja, kun valmistaudun lähtemään liikkeelle.Feaskkervárrin huippu.Feaskkervárrin huiputuksen jälkeen laskeudun hakemaan vauhtia laaksosta, jonka takana kohoavat Láŋká (620 m), sen itäpuolinen nimetön huippu (570 m) ja Gaskkamušaláš (590 m).Lounastauko laakson pohjalla.Tunturiin on helppo kiivetä, vaikka nousu onkin jyrkkä. Pahimmat kivikot ovat kierrettävissä.Pilven alareuna roikkuu noin 550 metrissä.Solan jälkeen lähden laskeutumaan kohti suota, jolta Snoikanjohka saa alkunsa.Snoikanjohkan alku. Taustalla Bážasvárri.Jäämuodostelmia suolle virtaavassa purossa.Lisää jäämuodostelmia suolle virtaavassa purossa.Vielä yksi kuva samasta teemasta.Jatkan matkaa Snoikanjohkan itäpuolitse pohjoista kohti. Kun katson taakseni, näkyy Láŋká kokonaan; pilvet ovat nousseet hetkeksi korkeammalle.Lähden kiertämään Áilegasroavvia myötäpäivään. Mikäs on kiertäessä, kun saa kävellä näin mukavassa maastossa ja päivänvaloakin riittää vielä.Jälleen yksi otos osittain jäätyneestä purosta.Kattoon ripustetuilla koriste-esineillä saa kätevästi tunnelmaa vaatimattomaankin yksiöön.Tiistai on kurupäivä. Ensi töikseni laskeudun Áilegasroavvin luoteispuolella olevaan kuruun, jonka vieressä vietin retken toisen yön.Tämä kuru on pohjaltaan laakea ja siten helppokulkuinen.Muistellaanpa hetki viime kesää. Silloin retkeilin täällä veljentyttärieni kanssa ja leiriydyimme yhdeksi yöksi Áilegasroavvin itäpuolella olevan lammen rannalle.Koko yön satoi ja aamulla lammen vedenpinta oli 15 senttiä korkeammalla kuin paikalle saapuessamme.Takaisin tähän retkeen. Nyt, lokakuun lopussa, lampi on kuivillaan.Lammelta suuntaan Áilegasroavegorsa -kuruun, jonka pohjalla virtaavassa purossa on jälleen kauniita jäämuodostelmia.Kurusta poistuminen kesken kaiken olisi kohtalaisen haastava juttu. Onneksi ei tarvitse mennä tästä ylös.Áilegasroavegorsan vedenjakaja. Edessä näkyvän harjanteen jälkeen alkaa uusi puro, joka virtaa tästä eteenpäin.Tällä purouomalla on leveyttä useita kymmeniä metrejä. Haluan joskus nähdä tämän alkukesästä, kun virtaama on suurimmillaan.Näin loppusyksystä puro tarvitsee vain pienen osan uomastaan.Videokuvauskalustoni: Action-kamera kolmella narulla tuetun selfiekepin nokassa. Taustalla näkyy Davimušalášin pohjoispuolinen rotko, johon olen menossa. Tuntureilta alas valuva pilvi on hetkeä aikaisemmin saavuttanut minut ja kietoo vähitellen koko maiseman vaippaansa.Tästä menen. Rotko osoittautuu vaikeimmaksi maastokohdaksi, mistä olen koskaan mennyt.Päivänvalon hiipuessa yritän päästä pilven alapuolelle, mutta en siinä onnistu. Tällaiset rotkot on näin hämärässä jo viisainta kiertää.Huurteinen teltta keskiviikkoaamuna.Myös teltan narut ovat toispuoleisesti jäässä.Gieđmeskálonjunnin kaakkoisrinteen kallioita.Erotusaidalla valmistaudutaan syksyn erotuksiin.Tunturikoivutkin ovat saaneet osansa kuorrutuksesta.Jännästi maahan painuneita kiviä erotusaidan läheisellä tiellä.Poronsorkkien kuluttamaa tannerta.Korkeimmat huiput idästä päin nähtyinä. Vasemmalta Láŋká, nimetön huippu, Gaskkamušaláš ja oikeassa reunassa linssiluteena Gieđmeskálonjunni.Gaskkamušalášin itärinne on karu ja kivikkoinen, mutta kyllä siitäkin pääsee ylös. Viime kesänä menimme veljentyttärien kanssa suunnilleen kuvan keskeltä, missä nousua laaksosta tulee noin kaksisataa metriä.Suunta kohti Niillasašvárria. Maasto ei voisi helppokulkuisempaa olla.Välillä on märkää. Tällaiset paikat on viisainta kiertää.Kannas kahden suon välissä Niillasašvárrin kaakkoispuolella.Luomusjoki.Keskiviikkoillan viimeiset valoisat hetket kävelen Luomusjokivarressa. Avontunturi on jo jäänyt taakse ja kohta siirryn metsään.Portti poroaidassa polulla, jota pitkin pääsee Sulaojalta Kevon reitille.Telttakääröni suojapussi on myös turvavaruste. Hohto-oranssina se erottuu maastossa kauas.Ailigastunturista kertova opastaulu polun varressa.
2 Replys to “Syyslomaretki Ailigastunturilla: kuvat”
Kovin on tutun näköistä, vaikka varsinaisesti vasta näillä Luomusjoen nurkilla olen itse käynyt. Muotkan puolelta siitä ylänköalueelta Sulaojalta jokunen kilometri etelään löytyy aika saman näköisiä kallioita, kivikkoja ja koivikoita ynnä muuta, kuten näissä kuvissasikin oli. Olen kai kolme kertaa ollut lokakuun puolivälissä siinä Muotkan puolella ja kerran sattui tulemaan ensilumi silloin. Kovin monenlaisia osaa olla kelit tuossa vaiheessa. Joskus oltu ihan vain plussan puolella yötä päivää ja silloin, kun se ensilumikin tuli, niin sinä vuonna tulikin sitten kerralla kymmenkunta senttiä sataen aivan märkää lunta vaakatasossa ja heti sen jälkeen päälle pakkaset ja kovasti rapisivat sitten ne lumet. 🙂 Kaikki kamppeet piti olla oikeastaan päällä mitä oli mukana ja käsissä oli kylmä, kun oli huonot hanskat… Eiku olin muuten hukannut paremmat hanskani sillä reissulla ja oli vain ohuet jäljellä. Kuitenkin varauduttava on kylmään näillä Lapin syysreissuilla ja joskus on paljon ”turhaa” vaatetta ja joskus ei meinaa riittääkään. Tuolloin oli -15 joku yö ja kympin paikkeilla päivisinkin. Silloin meni 7 yötä putkeen maastossa, joka on armeija-aika huomioimatta pisin toistaiseksi tekemäni yhtäjaksoinen metsäretki. Sinulla taisi kuitenkin nyt kylmimmät yötkin olla siinä -5 paikkeilla? Voisi helposti olla jonain muuna vuonna huomattavasti kylmempääkin…
Mutta kiitokset! Viimein ehdin tämän lopun ajatuksella lueskelemaan. 🙂 Vähän tässä ollut kaikenlaista hässäkkää ja ollut illat lyhyen oloiset.
Sitä luokkaa ne yöpakkaset oli, ja avotunturissa toki tuuli siihen päälle, mutta sehän jätetään teltan ulkopuolelle 🙂
Nyt on taas jännät paikat, kun odotellaan seuraavaa retkeä – onko silloin jo ihan oikea talvi, vai vieläkö nämä lumet tästä häviää. Eihän sillä suurta väliä ole, niillä mennään mitä silloin on tarjolla.
Kovin on tutun näköistä, vaikka varsinaisesti vasta näillä Luomusjoen nurkilla olen itse käynyt. Muotkan puolelta siitä ylänköalueelta Sulaojalta jokunen kilometri etelään löytyy aika saman näköisiä kallioita, kivikkoja ja koivikoita ynnä muuta, kuten näissä kuvissasikin oli. Olen kai kolme kertaa ollut lokakuun puolivälissä siinä Muotkan puolella ja kerran sattui tulemaan ensilumi silloin. Kovin monenlaisia osaa olla kelit tuossa vaiheessa. Joskus oltu ihan vain plussan puolella yötä päivää ja silloin, kun se ensilumikin tuli, niin sinä vuonna tulikin sitten kerralla kymmenkunta senttiä sataen aivan märkää lunta vaakatasossa ja heti sen jälkeen päälle pakkaset ja kovasti rapisivat sitten ne lumet. 🙂 Kaikki kamppeet piti olla oikeastaan päällä mitä oli mukana ja käsissä oli kylmä, kun oli huonot hanskat… Eiku olin muuten hukannut paremmat hanskani sillä reissulla ja oli vain ohuet jäljellä. Kuitenkin varauduttava on kylmään näillä Lapin syysreissuilla ja joskus on paljon ”turhaa” vaatetta ja joskus ei meinaa riittääkään. Tuolloin oli -15 joku yö ja kympin paikkeilla päivisinkin. Silloin meni 7 yötä putkeen maastossa, joka on armeija-aika huomioimatta pisin toistaiseksi tekemäni yhtäjaksoinen metsäretki. Sinulla taisi kuitenkin nyt kylmimmät yötkin olla siinä -5 paikkeilla? Voisi helposti olla jonain muuna vuonna huomattavasti kylmempääkin…
Mutta kiitokset! Viimein ehdin tämän lopun ajatuksella lueskelemaan. 🙂 Vähän tässä ollut kaikenlaista hässäkkää ja ollut illat lyhyen oloiset.
Sitä luokkaa ne yöpakkaset oli, ja avotunturissa toki tuuli siihen päälle, mutta sehän jätetään teltan ulkopuolelle 🙂
Nyt on taas jännät paikat, kun odotellaan seuraavaa retkeä – onko silloin jo ihan oikea talvi, vai vieläkö nämä lumet tästä häviää. Eihän sillä suurta väliä ole, niillä mennään mitä silloin on tarjolla.