Retkeilyvuosi 2014 päättyy osaltani 5-päiväiseen Lapin-reissuun, josta käy kiittäminen Kaupunkilaiskakaraa eli 14-vuotiasta veljentytärtäni Riikkaa. Hän nimittäin pari kuukautta sitten muistutti lupauksestani viedä hänet Lappiin. Lupauksethan – ainakin lapsille annetut – on pidettävä, eikä tämän lupauksen mukainen toiminta ole minulle ollenkaan epämieluinen rasti.
Aiempien kokemusten perusteella matkan kohteeksi oli helppo valita Enontekiön kirkonkylä eli Hetta. Majapaikkana on tälläkin kertaa Hetan Majatalo – tunnelmaltaan ainutlaatuinen 90-vuotias perheyritys.
Tapaninpäivän aamuna poimin Riikan kyytiin Oulun rautatieasemalta, ja sitten lähdemme ajamaan kohti pohjoista. Aamupalalle pysähdytään Iin Autokeitaassa, jossa olemme aluksi ainoat asiakkaat. Syömme tukevan aamiaisen, jonka turvin jaksamme pitkälle – aina Muonioon asti. Koska on toinen joulupäivä, ovat monet paikat vielä kiinni, emmekä saa ruokaa sen paremmin Pörröporosta kuin Wood Jewelistäkään. Kolarin rautatieaseman Eight Seasons -kahvilassa pidämme kuitenkin kahvitauon.
Kauas on pitkä matka. Tähän matkaan kuluu meillä 8,5 tuntia, ja vaikka käymme majoittumisen jälkeen saunassakin, ehdimme vielä ulos: taivas on kirkas, ja revontuliennuste näyttää lupaavalta. Pukeudumme lämpimästi – pakkasta on 26 astetta – ja laitamme lumikengät jalkaan. Läpsyttelemme läheiselle suolle, josta on helppo löytää paikka, johon kylän keinovalot eivät enää yllä. Näin Kaupunkilaiskakara näkee elämänsä ensimmäiset revontulet.
PS: Nimitys ”Kaupunkilaiskakara” on kakaran itsensä antama, joten älköön kenkään sen käytöstä tässä pahastuko.
Todella hieno tapa päättää retkeilyvuosi, hyvässä seurassa. Niin kaunis sininen hämärä ja komeat revontulet.
Näin on. Ja vahvasti vaikuttaa siltä, että yhteiset retket kaupunkilaiskakaran kanssa eivät jää tähän…