Ensimmäisen autoni ostin joskus 1980-luvun lopulla, olisiko ollut jotain -88 tms. Paljon aikaisemmin se ei voi olla, kun ei minulla ollut ajokorttiakaan ennen kuin vuonna 1986, vasta (?) 22-vuotiaana. Tietenkään en voinut ostaa mitään tavallista autoa, vaan kuplavolkkari piti saada. Asioista mitään ymmärtämättömänä tuli sitten ostetuksi tällainen:
Tämä 1970-mallinen ei tosiaankaan ollut mikään huippuostos. Kytkimen painelaakeri hajosi pian kaupanteon jälkeen, ja korin alaosat olivat lievästi sanoen ruosteessa. Eihän siinä mitään, kuppelwageniinhan saa korjauspelteinä melkein koko auton, mutta tämä oli joskus vielä menty ”korjaamaan” hitsaamalla pohjapelti kiinni koriin. Isolla rahalla sitä tuli hitsautettua, vaikka huomattavasti järkevämpi käyttökohde sille rahalle olisi ollut valmiiksi ehjän kuplan ostaminen.
Muutama vuosi tuli tällä päristeltyä, kunnes teki mieli vaihtaa autoa. Ja kuten kunnon VW-harrastajalle sopii, vaihdoin vanhempaan. Harrastajakaverilta löytyi hyvään kuntoon laitettu ehta 6-volttinen, 66-mallinen punainen kaunotar:
Ei toki tämäkään täydellinen ollut. Autossa oli yksi todella harmittava kauneusvirhe: tuo sinänsä upea maalipinta oli vähän väärän värinen, se oli liian tumma, oikea sävy ”rubinrot” olisi ollut vähän oranssimpi.
Talviautona tämä oli mitä mainioin: sisällä ei koskaan ollut sen kylmempi kuin ulkona, ja marraskuussa umpeen jäätynyt takaikkuna suli jo huhtikuussa. Asennutin autoon Eberinkin, jolla sen olisi saanut lämpimäksi, jos vain olisi sähköä riittänyt. Mutta eihän se 6-volttisessa mihinkään riitä.
90-luvun puolivälissä rupesi tuntumaan siltä, että kuplat on nyt nähty, ja ostin ensimmäisen vesijäähdytteisen autoni – tipparellun vuosimallia 1977:
Tällä uskalsi jo lähteä pitkällekin reissulle: tässä ollaan menossa lossille jossain lounais-Suomessa, tarkkaa paikkaa en enää muista. Tällä matkalla ei sattunut mitään erityistä, mitä nyt vasemman etupyörän laakeri hajosi Jyväskylän ja Tampereen välillä. Mutta tuohon aikaan sai Essolta vielä huoltoakin, joten auto tuli ketterästi kuntoon ja matka jatkui.
Mukava tällä oli matkaa tehdä.
En minä silti tätäkään malttanut pitää kuin kaksi vuotta – keväällä 1997 menin tilaamaan kaupasta ihan uuden auton. Mutta siitä ei tässä yhteydessä sen enempää, sivuston tarkoitus kun on keskittyä vanhaan tavaraan. Näin jälkeenpäin kyllä harmittaa, että piti tämä myydä. Jos olisi ollut varaa pitää harrasteautoa, olisi tästä voinut ajan kanssa kunnostaa tosi kivan kesäajoneuvon. Mutta tehty mikä tehty, ei sitä auta enää itkeä.