Näin se matka on alkanut, ja nyt on ensimmäinen ajopäivä takana. Kauniissa kesäsäässä sain ajella Oulusta Kolariin; mitä nyt kova sivutuuli teki ajamisesta alussa hiukan jännittävää – se kun puhalteli välillä yllättävästi ensin oikealta ja sitten vasemmalta ja sitten taas oikealta. Tornion jälkeen tuulen suunta muuttui sivumyötäiseksi eikä sitä loppumatkasta oikeastaan edes huomannut.
Matkapyöräilijälle maxiskootterit ovat kerrassaan mainioita kulkuneuvoja – ainakin tässä Xevossa on todella kiitettävästi tavaratilaa. Paria pikku nyssäkkää lukuun ottamatta sain kaikki tavarat kansien alle.
Ensimmäisen kahvitauon pidin Perämeren rannikon kauneimmassa paikassa, Merihelmessä, Olhavan ja Kuivaniemen välillä. Iin kunnan aluetta tuo taitaa nykyään olla. Idän puoleinen tuuli oli painanut vedet kauemmas rannasta ja pinta oli todella alhaalla.
Kemissä tein vähän ruokaostoksia, jotta olen tarvittaessa omavarainen pohjoisen pitkillä asumattomilla taipaleilla. Mitään gourmet-ruokaa ei ilman kylmäsäilytysmahdollisuuksia voi ajatellakaan, mutta kyllä nuudelit, suolakeksit ja -pähkinät, suklaa ja aprikoosit pitänevät miehen tiellä riittävässä määrin.
Kukkolankosken kohdalta on tullut ajettua yleensä Ruotsin puolta – siis Kukkolaforsenin kautta – mutta tällä kertaa pysyin koko matkan kotimaan kamaralla.
Torniojoki on Euroopan pisin rakentamaton joki, ja siinä silmä kyllä lepää aina, kun tie osuu näköetäisyydelle. Ehkä ne kaikkein hienoimmat paikat ovat tiettömien taipaleiden kohdalla, mutta jätetään ne tällä kertaa omaan rauhaansa ja palataan asiaan ehkä joskus rinkka selässä. Tämä kaunis jokimaisema on Aavasaksan kohdalla.
Tämä yksinäinen männyntaimi puolestaan löytyi Korpikosken kohdalta.
Tässä vielä ensimmäisen päivän matkareitti: