Saariselältä lähdettyäni pysähdyin ensimmäisen kerran jo Tankavaaran kultakylässä, jossa oli tarkoitus koematkustaa kapearaiteinen kultajuna. Vaan eipä kulkenut. Kysyin asiasta kultamuseon henkilökunnalta, joka ei tiennyt – kultajuna on kuulemma eri yrittäjän operoima – mutta sentään soittivat ja kysyivät. Selvisi, että teknisten ongelmien vuoksi juna alkaa kulkea ehkä kahdelta – en jäänyt odottamaan, koska kello oli vasta 12. Omituista oli, että mitään tietoja junan kulkemisesta tai kulkemattomudesta ei ”asemaksi” nimitetyllä paikalla ollut näkyvissä.
Muutoin en ollut paikan tarjonnasta kiinnostunut, joten jatkoin matkaa. Nelostie on täällä pohjoisessakin aika tylsä ajoväylä, mitä nyt Vuotson kanava tuo maisemaan ripauksen ihmisen kädenjälkeä – ei välttämättä positiivisessa mielessä.
Lounasaikakin lähestyi. Oli ajatus, että nyt voisi syödä jotain paikallista ruokaa. Sellaista löytyikin Porttipahdan tekolammikon etelärannan kohdalta, levähdyspaikalta: ”Zippi & Suhaus”. Sieltä ostin savukalaleivän, poroleivän, letun hilloilla ja jäätelöllä sekä kahvin. Olipa hyvää ja vatsa tuli täyteen.
Jatkettuani matkaa vatsa täynnä huomasin viitan Porttipahdan voimalaitokselle. Arvelin, ettei se voi olla kaukana, ja pistäysin katsomaan. Tekojärven vesi oli melko matalalla.
Porot olivat löytäneet rannalta mukavan lekottelupaikan.
Porttipahdan jälkeen Kitinen on jo aikamoinen virta.
Vähän Sodankylästä Savukosken suuntaan löytyi tällainen vaatimattoman kokoluokan puro, jossa kyllä tässäkin matkalaisen silmä lepää.
Tämä tie on suurelta osin vain 4 metriä leveä, joten se on varustettu kohtauspaikoin. Kun tällainen isompi kuljetus sattuu kohdalle, on tien leveys aika täysin käytössä. Henkilöautojen kohtaamiset sujuivat kuitenkin ongelmitta, eikä nyt sattunut tulemaan isompia vastaantulijoita. Esimerkiksi kuorma-auton kohtaamisessa olisi ollutkin jo haastetta…
Luiro, itäisen Lapin iso joki.
Perillä Savukoskella, hotelli Samperin Savotta.
Päivän matkareitti: