15. matkapäivä: Vaasa – Oulu

Viimeinen matkapäivä alkoi tyynessä säässä – mukavaa vaihtelua edellisen päivän kovalle sivutuulelle.

Ensimmäisen tauon pidin paikassa, josta en vielä kertaakaan ole malttanut pysähtymättä ajaa ohi: Fjärdens Kaffestuga Oravaisissa. Rantamaisema on tuossa kohtaa niin hieno, että siinä silmä lepää kerta toisensa jälkeen. Auringon lämpö saa merituulen pikkuhiljaa heräämään.

Pietarsaaressa ihmettelin, mihin oikein olen tullut – vasemmalla Lontoo ja edessä Ruotsi (tosin olen tähän saakka luullut, että se kirjoitetaan Sweden, siis tuplaweellä…).

UPM:n Pietarsaaren tehdas on iso ja haisee pahalle, mutta sen merkitys kaupungin työllisyydelle lienee melkoinen.

Sitä näiden puunjalostustehtaiden kohdalla aina ihmettelen, että eikö tuolle purulle (vai mitä tuo kasassa oleva tavara nyt onkaan) ole mitään käyttöä, kun se kasataan valtaviksi kasoiksi. Jos se on puhdasta, niin kai sen voisi polttaa energiaksi?

Muoviin käärityille heinäpaaleille voi keksiä myös hauskempia sijoittelutapoja kuin tavanomainen pitkin pellonreunaa ripottelu.

Lounastauon pidin vasta Kalajoen hiekkasärkillä – paikassa, josta on kesällä vaikea päästä pysähtymättä ohi. Paikalliset viihdepalvelut jukujukuineen ei kiinnosta, mutta nämä rannan hiekkamuodostelmat ovat aina näkemisen arvoiset. Vesi oli nyt hyvin matalalla, joten kahlaamalla pääsi kauas. Tämäkin ranta on jo kymmenen vuoden päästä aivan eri näköinen, kun maan kohoaminen vie rantaviivan kauemmas ja nyt juuri ja juuri pinnan alla näkyvät paikat nousevat saariksi ja niemiksi.

Matkan viimeinen tauko Järvelänjärven levähdyspaikalla Raahessa. Kirkasvetisessä järvessä oli paljon pikkukaloja, jotka uteliaina tulivat tutkimaan rantaa, kun siinä vähän aikaa malttoi rauhassa odotella. Pieni liikahdus sai ne pakenemaan ulpukanlehtien alle piiloon.

Matka on nyt tehty, ajokilometrejä kertyi kaikkine mutkitteluineen 4200 ja aikaa meni 15 päivää, joista 13 oli ajopäiviä. Sään suhteen oli loistava tuuri: sadetta tuli vain kolmena päivänä – eikä näistä yksikään ollut kokonainen sadepäivä, vaan kyse oli lähinnä muutaman tunnin riesasta. Hyvissä sadevarusteissa (suosittelen Motonetin myymää Richan sadeasua) sateessa ajaminen oli suorastaan hauskaa.

Tällä matkalla kävin manner-Suomen läntisimmässä (Enontekiö), pohjoisimmassa (Utsjoki), itäisimmässä (Ilomantsi) ja eteläisimmässä (Hanko) kunnassa ja lisäksi ajoin Suomen päästä päähän eli Nuorgamista Hangon Satamakadulle. Tulliniemihän on se manner-Suomen eteläisin piste, mutta Satamakadulta löytyi eteläisin kohta, missä ollaan vielä yleisellä tieverkolla eli ei esim. satama-alueella. Pohjois-etelä -suunnassa ajoin sitten mahdollisimman läheltä reunoja, eli idässä Venäjän rajan tuntumassa ja lännessä joko rannikolla tai Ruotsin puoleisen rajan vieressä. Pohjoisessa piti toki vähän fuskata, koska siellä ei ihan reunoilla mene sellaisia teitä, joille Xevolla tohtisi mennä. Kurapyöräilijät löytäisivät sieltä varmasti ajoreittejä.

Reissun jälkeen voi aina kysyä, että kannattiko. Tähän asti päästyäsi lienet lukenut koko matkakertomuksen, joten voit päätellä itse!

Viimeisen matkapäivän ajoreitti:

Näytä suurempi kartta