Sattuipa tapaus tänään töistä palatessa. Kuusamontien ja Vaalantien risteyksessä, josta olen kääntymässä vasemmalle, Sammaltien suuntaan, on henkilöauto keskimmäisellä kaistalla, hätävilkut päällä. Minä ryhmityn vasemmanpuolimmaiselle kaistalle, ja näen, kuinka joku huiskuttaa kädellään tuon auton ikkunasta. Pysähdyn ja menen kysymään, onko hätä.
Autossa nuori nainen, lähes paniikissa, kertoo, kuinka auto sammui eikä käynnisty, nälkäinen vauva itkee takana olevassa lastenistuimessa. Nainen on yrittänyt viidentoista minuutin ajan saada jotakuta pysähtymään avuksi, mutta kukaan ei välitä. Hän on soittanut työmatkalta palaamassa olevalle miehelleen, joka ehtii vasta varttitunnin päästä paikalle.
Pysäytän väkisin kaksi autoa ja sanon kuljettajille, että auttakaa työntämään tämä auto reunaan, ettei se ole tässä keskellä. Sen tehtyämme nämä kaksi kiirehtivät jo pois paikalta kysymättä, voisivatko vielä olla avuksi.
Sanon naiselle, että siirtyy takapenkille lasta hoivaamaan, lupaan pysyä paikalla siihen saakka, että hänen miehensä ehtii sinne. Samalla yritän pysäyttää autoja avuksi, että saisimme sammuneen auton työnnettyä kunnolla pois risteysalueelta. Kaksi autoa saan pysäytetyksi, mutta ihmisillä on kiire, eivät jouda auttamaan.
Nainen on tällä välin saanut mieheltään tiedon, että tämä on onnistunut tilaamaan hinausauton paikalle. Hinausauto ja naisen mies tulevat suunnilleen samaan aikaan paikalle, ja minä pääsen jatkamaan omaa matkaani. Noin puoli tuntia siinä kaikkiaan meni, eikä sinä aikana minun lisäkseni KUKAAN pysähtynyt tarjoamaan apuaan, vaikka ohi meni satoja autoja.