Kotimatkasta ei paljoa kerrottavaa ole. Ensin yhdellä Eskelisellä Rovaniemelle ja sieltä sitten toisella Ouluun. Olin varannut bussimatkalle sekä suolaista että makeaa evästä mukaan, mutta välttämättä en sitä olisi tarvinnut, sillä arkipäivinä nämä bussit kyllä pysähtyvät riittävän usein riittävän pitkäksi aikaa – kulkija saa itsensä muonitettua myös matkan varrelta tehtävin ostoksin. Pitempiä taukoja on Ivalossa, Sodankylässä ja Rovaniemellä.
Ivalon linja-autoaseman kahvilassa tarjonta on aika vaatimatonta, mitään pikkulämpimiä en huomannut myynnissä olevan. Sodankylässä valikoimaa on enemmän ja lisäksi tien toisella puolella olevan bensa-aseman kahvilan tarjonta on käytettävissä. Rovaniemen linja-autoasemalla on myynnissä ihan oikeita ruoka-annoksia, mutta ne ovat lähinnä äijäruokaa, siis hyvin suolaisia ja/tai rasvaisia. Kyllä niillä nälkä lähtee, tai ainakin ruokahalu.
Tilanne olisi ollut toinen, jos olisin matkustanut viikonloppuna. Silloin nämä linja-autoasemien paikat ovat auki rajoitetummin, jos ollenkaan. Kannattaa siis ainakin viikonloppuisin matkustaessa varata sitä omaakin evästä mukaan.
Entä miten itse vaellus meni, noin niinku omasta mielestä?
Ruokaa jäi yli. Olin varannut vaellukselle evästä noin 800 grammaa vuorokautta kohden. Tämän vuorokausiannoksen energiasisältö oli noin 3500 kcal. Ruokaa jäi yli aika paljon, vaikka en missään vaiheessa vaellukseni aikana tuntenut oloani nälkäiseksi. Nämä tulivat maastosta takaisin:
- Maxi-Tupla, 2 kpl
- Cashew-pähkinät, natural, 2 x 100 g
- Cashew-pähkinät, suolatut, 4 x 100 g
- Salami Snack, 2 kpl
Näiden kokonaispaino oli 780 grammaa ja kokonaisenergiasisältö 3880 kcal. Mukana olleen ruuan puolesta olisin siis voinut olla vaeltamassa vielä yhden vuorokauden. Tosin juuri näitä ylijääneitä eväitä syömällä homma olisi alkanut varsin pian maistua puulta: kaikki ylijääneet eväät olivat luonteeltaan välipaloja tai siltä varalta mukaan otettuja, että illalla nukkumaan mennessä, kun ei enää viitsi ruveta varsinaiseen ruuanlaittoon, olisi jotain tarpeeksi täyttävää syötävää tarjolla.
Tästä voi päätellä, että olin laskenut energiankulutukseni yläkanttiin. Tämä varmasti aiheuttaa muutoksia tulevien retkieni eväisiin, mutta tarkastelen tätä asiaa tarkemmin seuraavassa kirjoituksessani, jossa arvioin muutenkin mukana olleita varusteita.
Myös polttoainetta jäi paljon käyttämättä. Minulla oli mukana Esbit-keitin, jossa käytetään Esbitin omia polttoainetabletteja. Olin varannut vaellukselle yhden paketin (80 g) polttoainetabletteja vuorokautta kohden, eli siis viisi pakettia. Kulutus oli tasan kolme pakettia, joten kaksi jäi yli. Käytännössä on kuitenkin hyvä pitää polttoainetta mukana reilusti yli tarpeen, koska aina voi tulla tilanteita, joissa vettä pitää keittää enemmän kuin tavallisesti. Jos esimerkiksi koko ajan olisi satanut, tai ilma olisi ollut kylmempi kuin mitä nyt oli, olisin varmasti halunnut valmistaa itselleni lämmintä juotavaa jokaisella tauolla.
Päivämatkat jäivät järkiään lyhyemmiksi kuin olin ajatellut. Eihän minulla mitään varsinaisia tavoitematkoja tässä ollut, kun ei ollut reittiäkään, mutta olin kuvitellut kulkevani päivässä noin 15 kilometriä. Sen olisin varmaan kulkenutkin ilman videointia. Se nimittäin hidastaa etenemistä todella paljon – ainakin, jos pyrkii saamaan hyvää ja käyttökelpoista materiaalia. Usein saatoin viipyä yhdessä paikassa puolikin tuntia, jotta sain kuvattua mieleiseni otoksen. Myös ihan tavallinen valokuvaus hidastaa, vaikka sitä tällä vaelluksella oli videoinnin vuoksi vähemmän kuin minulla yleensä. Ja tottakai vaativa tunturimaasto on hitaammin kuljettavaa kuin tasainen tie.
Huiputukset olivat yksi tälle vaellukselle ajattelemistani teemoista. Ennen reissua laskin, että alueella, jonne menen, on noin 22 sellaista huippua, joilla voisin käydä. Näistä kävin yhdeksällä. Loput 13 huippua olisivat käytävissä, ja varmaan niistä suurimman osan ennen pitkää käynkin. Eivätköhän ne siellä säily.
Tulevaisuuden kannalta tärkein asia tällä vaelluksella oli maastoon tutustuminen mahdollisesti jo ensi talvena tehtävää talvivaellusta ajatellen. Tuon vaelluksen teen todennäköisesti lumikengillä, joita pidän suksia parempana vaihtoehtona kumpuilevassa maastossa liikuttaessa ja erityisesti keväällä, kun hanget kantavat. Koska avotunturimaisema latistuu huomattavasti tavallisissa valokuvissa, otin paljon panoraamakuvia ja erityisesti paikoista, jotka arvioin talvioloissa kulkukelpoisiksi. Kokonaistuntumaksi jäi, että nyt kierretyn kaltainen reitti ilman muutamaa huiputusta on täysin toteutettavissa myös talvella. Nuo pois jäävät huiputukset ovat paikkoja, joissa rinteet ovat hyvin jyrkkiä.
Selkä kesti rinkan kantamisen hyvin. Painavimmillaan kantamus oli ensimmäisen päivän vesitäydennyksen jälkeen, jolloin sitä oli noin 18 kiloa. Siitä se sitten matkan edetessä keveni, kun ruoka siirtyi kulkijan vatsaan ja muuttui energiaksi.
Jalat eivät nekään tuottaneet ongelmia. Ainoastaan kahtena viimeisenä päivänä, joihin sisältyi runsaasti kävelemistä rinteessä korkeuskäyrien suuntaisesti – siis kaltevalla alustalla – ja alamäkikävelyä, polvet hieman protestoivat. Kantapäät, jotka vuosi sitten estivät kesävaelluksen tekemisen kokonaan, ovat olleet syksystä asti täysin kunnossa ja kestävät vaikka mitä.
Mitään ongelmia ei koko vaelluksen aikana ollut. Ei mitään sellaista, mikä olisi pannut miettimään, mikä ihme saa ihmisen tekemään tällaista. Päinvastoin, olin onneni kukkuloilla jo ensimmäisestä päivästä lähtien, eivätkä ajoittaiset sateet mielialaani heikentäneet. Mitään sellaista, mistä voisin nyt todeta, että olisi pitänyt tehdä toisin, en ole tunnistanut.
Tämä vaellus täytti kaikki odotukseni ja antoi hyvää pohjaa vastaavanlaisille hankkeille tulevaisuudessa. Ja saattaapa hyvinkin käydä niin, että en malta pysyä Ailigastunturilta poissa edes ensi talveen asti – vähän on ollut sellainen fiilis, että voisin tehdä tuonne vaikka parin yön mittaisen ruskaretken ensi syksynä.
Sitä odotellessa teen heinä- ja elokuun #twonights -retket jonnekin Oulun lähiympäristöön. Vaikka Lapin avotunturit ovatkin minulle nyt se ykköskohde, kannattaa kotoiset paikat pitää mielessä ja käydä ne säännöllisesti tarkastamassa. Aina niistä tutuistakin paikoista löytyy uutta, kun avoimin silmin ja mielin kulkee.
Tosi hienoa, että reissu oli onnistunut!
Itsellä edessä Lapin reissu elokuun alussa:)
Hei mahtava homma, että pääset Lappiin! Muistan sinun maininneen, että sinne kaipaat.
Mukava lukea näin tarkka selostus ja kokemuksia varusteista. Minullakin pohdinnat päällä mitä otan mukaan Vätsärin suuntaan parin viikon päästä ja mitä jättäisi pois. Saattaa keventyä reppu vielä yli kilon, jos ehdin tekemään untuvaquiltin valmiiksi. Varustelistaa voi käydä silmäilemässä tästä linkistä: http://akpojanblogi.blogspot.fi/2015/06/vatsarin-varustelista.html
En ole koskaan miettinyt retkimuonia noin tarkkaan, kun on tullut otettua mukaan sillä ajatuksella, että ”varmasti riittää”. Muutenkin kalorien laskeminen tuntuu aika vieraalta, mutta tuolla retkimuonan optimoinnilla olisi mahdollista keventää reppua jonkun verran, kun ei kantaisi niin sanotusti liikaa ylimääräistä… Vähän ylimääräistä on kai aina hyvä olla 🙂 Mutta täytyykin joku reissu tehdä tässä siten, että laskeskelee noitakin tarkemmin…
Valitettavasti en vielä ehtinyt perehtymään varsinaiseen reissukertomukseen kunnolla, mutta tarkoitus on sekin tässä lukea lähiaikoina. Ehkä jo tänään 🙂 On kyllä minullakin lähellä sydäntä nuo Ailikkaan ja Muotkan seudut, mutta en ole koskaan Ailikasta huiputtanut. Tarkoitus olisi sekin asia korjata mahdollisimman pian.
Tarkoitus oli kyllä laittaa edellinen kommenttini tuohon varsinaiseen varustepostaukseen, mutta tuli näköjään nyt tähän… 🙂 Noh, olkoot sitten tässä, ellet pysty näitä siirtämään.
En taida saada siirrettyä 🙂 Mutta ei haittaa, kiva kun kommentoit. Minä olen noita sinun valmistelujasi myös seurannut tarkkaan, ja mielenkiinnolla seuraan varusteidentekoprojektejasi.
Ruokien painojen ja energiasisältöjen laskemisessa on melkoisesti hommaa, mutta kun sen vaivan kerran näkee, alkaa kokonaisuus asettua sillä tavoin hallintaan, ettei enää tarvitse varsinaisesti laskea mitään, vaan asioihin on hyvä näppituntuma. Nykyään kun mietin jonkin aiemmin kokeilemattoman ruoka-aineen ottamista evääksi, katson yleensä ravintosisällön ainakin energian osalta.
Pyrin siihen, että eväät olisivat energiasisällöltään keskimäärin 400 kcal / 100 g luokkaa. Osa mukana olevista ruuista menee tämän yli, osa jää alle. Kovin höttöä en viitsi mukaani ottaa ainakaan pitemmille matkoille, kun ei huvita kantaa tarpeetonta painoa mukana.
Pelkän energiasisällön tuijottaminen ei tietenkään riitä, jos haluaa tehdä asiat viimeisen päälle. Proteiinit pitää nälän loitolla pitkään, hiilareista saa nopeaa energiaa. Ja rasvaa tarvitaan ainakin kylmällä säällä liikuttaessa. Näillekin on tietysti omat tavoitearvonsa, ja niiden suhteet, jotka ovat kotioloissa omanlaisensa ja retkeiltäessä sitten vähän toisenlaiset.
Näitä kaikkia voi mielensä mukaan yrittää optimoida, jos haluaa. Mutta jos retki ei kestä paria viikkoa pitempään, lienee kuitenkin aika sama, mitä siellä syö, kunhan vatsa tulee täyteen ja ruoka maistuu hyvältä 🙂
Mukava kuulla, että olet käynyt niitä seurailemassa. 🙂 Sen verran innostuin untuvaquiltista, että ei malttaisi odotella materiaalien rantautumista Suomeen… Aivan uusi aluevaltaus retkivarusteiden saralla, quilttia en ole koskaan kokeillut ja materiaalitkin ovat aivan uusia tuttavuuksia. Yhtään untuvalla täytettyä varustetta minulla ei ole koskaan aiemmin ollut.
Totta, energiasisältö on vain yksi osa-alue. Oletko taulukoinut jotenkin yleisimmin retkillä kuljettamiesi muonien energia-/ravintosisältöjä? Sillä tavalla olisi oletettavasti aika helppoa suunnitella retkipäivien ruokalistat.
Vielä Vätsärin reissulle en aio tarkemmin laskea kaloreita, mutta voisin kyllä kirjata ylös reissuvihkoon päivittäin mitä tuli syötyä ja miltä tuntui päivän mittaan, niin saa jo jotain kokemusta aiheeseen tuoltakin reissulta… Jos sitten jo syyskuun Muotkan reissulle saisi jotain tarkempaa laskelmointia aikaiseksi.
Tuo quilttiprojektisi on kyllä kiinnostava, on mielenkiintoista nähdä, mitä siitä syntyy 🙂
Ruokien tarkkoja ravintosisältöjä eli energian jakautumista hiilareista, proteiineista ja rasvasta saataviin energioihin olen joskus taulukoinut, mutta se meni jo turhan hifistelyksi enkä ole sen koommin jaksanut siihen ryhtyä. Ruokien ravintosisältöjä olen kyllä muuten katsellut mm. Finelin sivuilta.