Reissun toinen päivä on ensimmäinen varsinainen retkeilypäivä. Heräilemme vähän ennen yhdeksää ja siirrymme piharakennukseen aamiaiselle. Vanhassa hirsitalossa tarjottava aamupala on hyvää hotellitasoa, joten päivän alkutankkaus saadaan suoritetuksi pitkän kaavan mukaan. Eilen kävimme illalla hakemassa tuntumaa pakkaseen ja siitä viisastuneina osaamme nyt pukea oikean määrän vaatetta vallitsevaan -27 -asteiseen pakkassäähän. Olennaista on pukeutua riittävän kevyesti: kuiva, tuuleton pakkassää ei ole varsinaisesti kylmä, kun on liikkeellä. Reppuihin pakataan kuumaa vettä termospullolliset kummallekin, ja haudutuspurkkeihin ladotaan kerrokset nötköttiä ja nuudeleita lounaan pohjaksi. Suklaata, mehutiivistettä ja pikakahvia vielä mukaan, ja päällimmäiseksi taukovaatteet.
Päivän ensimmäinen retki tehdään lumikengillä ja kohteena on Jyppyrä, 409 metriin kohoava vaara, jonne majapaikastamme tulee noin kolmen kilometrin matka valitsemaamme reittiä. Reissumme yhtenä tarkoituksena on opettaa kaupunkilaiskakaralle retkeilytaitoja. Niinpä nuoriso saa vastata suunnistuksesta ja reitin valinnasta osan matkaa. Harjoittelemme myös maaston lukemista ja havaintojen vertaamista kartalta tulkittuun käsitykseen maastosta.
Kuljemme tiheydeltään vaihtelevan metsän läpi, ylitämme ojia ja soita, ja lopuksi kiipeämme Jyppyrän läntisemmän laskettelurinteen laitaa huipulle. Emme voi mennä rinteen tampatulle osalle kuin hetkittäin, sillä kaksi moottorikelkkaa pörrää rinnettä ylös ja alas – näyttävät harjoittelevan hyppyjä. Mieli tekisi näyttää mokomille rauhanhäiritsijöille kansainvälisiä käsimerkkejä, mutta kai joku on heille tuohon luvan antanut.
TSL:n lumikengissä on hyvä kantapään korotusrauta, jolla jalan asennon saa jyrkissä nousuissa mukavammaksi. Ominaisuus on hyödyllinen nousun jyrkimmässä osassa. Huipulla oleva masto on paksun kuuran peitossa. Sen lähelle ei kannata mennä, koska mastosta voisi pudota jäätä. Menemme siis suoraan laavulle, jossa pidämme ruokailun mittaisen tauon. Laavulla on kuivia polttopuita, ja sytytän pienen nuotion. Ei se paljon lämmitä, mutta ihan tunnelman vuoksi. Pakkanen on täällä ylhäällä maltillisissa lukemissa: vain 22 astetta.
Syötyämme lähdemme laskeutumaan. Päätämme käydä katsomassa, olisiko Tunturi-Lapin luontokeskus auki. Suorin reitti sinne vie itäisemmän laskettelurinteen kautta. Siitä onkin joutuisa laskeutua, vaikka saammekin väistää kahta pulkkailijaa, jotka viilettävät rinteen alas nopeimmalla tavalla.
Koska on lauantai, luontokeskus ei ole auki. Katsomme kuitenkin ulkona olevat esittelytaulut ja sitten lähdemme kävelemään takaisin majatalolle. Kylänraitti on hiljainen ja pakkanen vähän nipistelee poskia. Eikä ihme, sillä perille päästyämme lämpömittari näyttää jo -29 asteen lukemia.
Pidämme parin tunnin siestan ja sitten lähdemme uudelleen maastoon – tällä kertaa suksilla. Tarkoitus on tehdä jonkin verran valmista latua viimeisen retkeilypäivän hiihtoretkeä varten, ja samalla harjoittelemme pimeäsuunnistusta. Pakkanen on kiristynyt vielä asteella, eli mittari näyttää tasan kolmeakymmentä pakkasastetta. Aloitamme helpolla avosuo-osuudella, mutta metsään siirryttyämme homma vaikeutuu. Puusto on monin paikoin niin tiheää, että joudumme tekemään paljon ylimääräisiä mutkia.
Lopulta päädymme suolle, joka näyttää melkein siltä kuin pitäisi, mutta ei aivan. Lisäksi on alkanut sataa lunta – sellaista hyvin tiheää pakkaslunta, josta ei maahan kerry juuri mitään, mutta joka tehokkaasti kutistaa näkyvyyden otsalampun valossa muutamaan metriin. Pysähdymme syömään eväitä ja tauon aikana teen päätöksen kääntyä takaisin. Olemme ennen retkeä sopineet, että viimeistään kuudelta käännymme takaisin riippumatta siitä, missä olemme, ja kello on jo kahtakymmentä vaille. Siis paluumatkalle.
Paluu sujuu nopeasti valmista latua myöten – eikä meidän tarvitse pysähdellä vähän väliä lukemaan karttaa ja tarkistamaan suuntaa. Ulkoilu ei ole vielä ihan kokonaan ohi tältä päivältä, sillä kengät vaihdettuamme kävelemme vielä grillikioskille syömään hampurilaisateriat, jotka ennen syöntiä näyttävät valtavan kokoisilta, mutta joista syönnin jälkeen ei ole mitään jäljellä. 24 asteeseen lauhtuneessa pikkupakkasessa palaamme majataloon saunomaan ja sitten päivä alkaa olla melko lailla paketissa.
Mukavan kuuloista! Pakkaslukemat tuntuvat hurjilta, täällä etelässä on ollut nyt kylmimmillään – 12.
Ennemmin 30 Enontekiöllä kuin 15 Helsingissä. Kuiva ilma ei tunnu pahalta kylmänäkään – kunhan pysyy liikkeessä.