Kuudes matkapäivä olikin sitten ihan oikea hellepäivä. Jo aamupäivällä lämpötila nousi 25 asteeseen ja kipusi päivän mittaan aina 27 asteeseen saakka. Se on jo liikaa… oikeastaan ihanteellinen ajosää on tuollainen 16-17 astetta ja puolipilvistä. Sellaiseen säähän on helppo pukeutua.
Savukoskelta lähdettyäni ylitin Kemijoen – pienestä Pokan Kitisestä (ks. 2. matkapäivä) alkanut joki on kasvanut jo mahtavaksi virraksi ja vielä isommaksi se kasvaa, jahka Ounasjoen vedet yhtyvät virtaan Rovaniemellä.
Pitkä suora tie. Onneksi on sentään mäkiä. Nykyään ei teitä enää vedettäisi viivasuoraan, vaan muodissa on linjaus, joka kaartaa joka kohdassa johonkin suuntaan. Pitää kuljettajan virkeänä ja vähentää nukahtamisriskiä, muistelen jostain lukeneeni.
Vaikeaan elämään kyllästyneille voi suositella muuttoa Saijan kylään Sallassa. Siellä on Helppo.
Tästä Venäjälle. Rajanylityspaikka Sallassa. No minä en kuitenkaan mennyt yli, vaan pysyttelin kiltisti kotimaan kamaralla.
Sallan itäpuolella sijaitsevaan Kelloselkään päättyy rataverkko. Rautatie jatkui aikanaan tästä kai ihan rajalle asti, mutta koska rajan jälkeiset noin 70 km rataa puuttuvat edelleen, on kiskot tästä eteenpäin laitettu rullalle. Sieltä 70 km päästä, Alakurtista, jatkuisi rata taas, ja yhtyisi aikanaan Murmanskin rataan. Ehkä tämäkin väli joskus rakennetaan loppuun.
1135 km Helsinkiin – kiskoja pitkin. Maantietä – varsinkin valitsemaani reittiä – vielä paljon enemmän.
Sallatunturin komeat kivikkorinteet on osittain pilattu lasketteluviheriöllä.
Kyllä ABC-asemista on hyötyä. Jos ei olisi ABC-asemia, ei olisi ABC-asemien torneja, eikä olisi ollut tätäkään varjoa, johon oli mukava pysäköidä kahvilla käynnin ajaksi.
Kuusamossa olikin sitten edessä lepopäivä. Perhe tulee autolla Oulusta, ja matka jatkuu sunnuntaina. Vuokrasimme Oijusluoma -järven rannalta mökin kahdeksi yöksi, tarkoitus on lepäillä, kalastella ja vain nauttia kesälomasta.
Päivän matkareitti: