Nyt sitten ollaan etelässä eli tämä päivä on ajettu enimmäkseen vaakasuoraan – idästä länteen. Tyylilleni uskollisena en ajanut suoraan 6-tietä, vaan ensin suuntasin kohti Vaalimaata, koska halusin nähdä tämänkin raja-aseman. Ylämaan kohdalla tuli mieleen, että jos Obelix olisi ollut suomalainen, niin näiden graniittilouhosten paikalta olisi hänellekin löytynyt riittävästi laadukasta materiaalia hiidenkivien valmistukseen.
Kesä on jo pitkällä, ja kaurapeltokin melkein lainehtii. Toisaalta kesää on myös vielä paljon jäljellä, koska vilja on vielä vihreää eikä siten lähellekään korjuukypsää.
Vaalimaa – kaikkien raja-asemien äiti, ainakin mitä tulee Suomen reunoilta löytyviin. Itse asemakin näyttää isolta, ja vieressä oleva halpakaupalta näyttävä hehtaarihalli ja iso liikenneasema valtavine parkkialueineen tekee paikasta vielä isomman näköisen.
Ja ne rekkajonot. Tänään tilanne ei ollut kai ollenkaan paha, kun jonoja oli vain noin 10 km päähän raja-asemasta. Kuulin myöhemmin, että joskus jonot ovat yltäneet jopa Koskenkylään asti – siis 120 km päähän rajasta!
Pikkutietä kannatti taas ajaa – valtatie 7:n (tai E18:n) sijaan ajoin tietä 170, eli vanhaa seiskaa, ja siltä oli helppo poiketa mm. tarkastelemaan Kyminlinnassa maisemanhoitotehtävissä ahkeroivia elläimiä.
Siihenpä ne kuvat sitten loppuivatkin tältä päivältä. Pistäydyin matkan varrella kyläilemässä tuttavaperheen luona ja sitten ajelin melko lailla keskeytyksettä Helsinkiin. Enkä nauttinut yhtään… kyllä täällä etelässä on aivan liikaa liikennettä. Tieverkko on tiheä, mutta matkanteko on silti hidasta, kun moottoriteitä lukuun ottamatta joka paikka on täynnä liikennevaloja ja nopeusrajoituksia. Tahtoo takaisin Lappiin!
Nyt sitten edessä on välipäivä eli matkanteko jatkuu taas ylihuomenna. Sitten onkin enää kolme ajopäivää – perjantaina Turkuun, lauantaina Vaasaan ja sunnuntaina Ouluun. Sitten on tämä reissu paketissa.
Päivän matkareitti oli suunnilleen tällainen: