Tämä matkakertomus on
syntynyt aikaisemmista poikkeavalla tavalla. Kirjoitin matkan aikana
päiväkirjanomaisesti merkintöjä Suomen Skoottericlubin keskustelupalstalle,
ja siellä tämä kertomus on
edelleen luettavissa.
Matkan aloitus tapahtui aurinkoisena
kesäpäivänä 5.7.2007. Matkalla oli mukana läppäri + mobiilinettiyhteys,
joten matkakertomuksen päivittäminen (lähes) joka päivä oli mahdollista.
Alkuperäinen matkareittisuunnitelma oli seuraava:
5.7. lähtö Oulusta, ajo Kalixiin.
6.7. ajo Luulajaan.
7.7. Luulajassa.
8.-12.7. ajo Luulajasta Tukholmaan.
13.-14.7. Tukholmassa.
15.7. ajo Tukholmasta Grisslehamniin, laivalla Eckeröön, ajo
Maarianhaminaan.
16.7. laivalla Turkuun, ajo Naantaliin.
17.7. ajo Vaasaan.
18.7. ajo Ouluun.
Toteutunut reitti kilometrimäärineen näkyy tässä
kartassa.
Tein reissun osittain perheen kanssa
siten, että perhe tuli samalla aikataululla Luulajaan autolla, ja palasi
sieltä sitten kotiin Ouluun, ja Tukholmaan he tulivat lentäen. Tässä kuvassa
ollaan Torniossa tauolla; vasemmalla poikani Lauri ja oikealla vaimoni
Päivi.

Tavaroiden pakkaamisen jälkeen oli aika tankata Vespa ja sitten enää
nyssäköiden ripustaminen kyytiin ja menoksi. Tässä mopo lähtövalmiina
kotipihalla.

05.07.2007 13:53. Merihelmen
matkailualue, Kuivaniemi. Lämpöä riittää: 26 astetta ja aurinkoista.
Hyvä on ajella. Mielenkiintoista on seurata miten vastaantulevat
tosikkopyöräkuskit reagoivat: osa ajaa leuhkasti moikkaamatta mutta
Goldwing-kuskeilta saattaa tulla reipaskin kädenheilautus. Ihmeen hyvin sain
kaikki tavarat mahtumaan kyytiin. Enempää ei kyllä olisi sopinut. Mutta nyt
kahville!

05.07.2007 20:32. Hotel
Valhall, Kalix. Kuumaa oli matkanteko - lämpö nousi Kemin kohdalla jo 29
asteeseen eikä siitä kovasti jäähtynyt edes Ruotsin puolella.
Kalix on miellyttävä pikkukaupunki; E4 menee keskustan sivu ja
toiselle puolelle jää kaupungin keskusta ja toisella puolella, veden
äärellä, on pieni leirintäalue. Hotellista leirintäalueen vieritse ja kirkon
pihan läpi keskustaan ja takaisin hotelliin oli mukava iltakävely. Lopuksi
kaupasta ruokaa ja hotelliin suihkuun (joka tuli tosi tarpeeseen!) ja sitten
iltapalan syöntiin.



Seuraavaksi päiväksi oli luvassa sadetta ja vähän vilpoisempaa, joten
pelko ajopuvun sisään sulamisesta vähän hälveni.
06.07.2007 18:02.
Scandic Hotel, Luleå. Täällä oltiin kaksi yötä. Mukavampi olisi tietysti
ollut majoittua vaikka mökkiin; Luulajassahan on tosi hieno
leirintäalue, mutta eihän noita
mökkejä ex-tempore -matkalaiselle enää ole jäljellä. Ja jos matka pitää
suunnitella joka yön osalta yksityiskohtaisesti viikkoja tai jopa kuukausia
etukäteen, niin ei se enää kivaa ole.
Aamu valkeni pilvisenä mutta lämpimänä; 24 astetta taisi olla
parhaimmillaan. Iltapäivällä sitten alkoi sataa ja lämpötilakin laski 17
asteeseen. Juniorin ajovarusteet olivat autossa mukana, jotta päästäisiin
vähän kahdestaankin ajelemaan. Tämän päivän pääkohteena oli
Norrbottens Järnvägsmuseum, eli
paikallinen rautatiemuseo, jonne siis ajettiin kahdestaan Vespalla.


Ken haluaa nähdä enemmän rautatiemuseokuvia, etsiköön niitä vaikka
täältä. Samasta osoitteesta löytyy myös muutama kuva seuraavasta
vierailukohteestamme.
Seuraavan päivän ohjelmassa oli käynti
Teknikens Husissa eli Tekniikan
talossa; täkäläinen vastine Oulun Tietomaalle tai Vantaan Heurekalle. Ja
pesee molemmat 6-0.

Siellä sai mm. leikkiä Kiirunan malmijunan kuljettajaa.


Kyllä muuten Suomessa ollaan valovuoden päässä ruotsalaisesta
tienpidon tasosta. E4 on näinkin pohjoisessa melkein koko matkan joko
leveäkaistatietä tai ohituskaistatietä - joko keskikaiteella tai ilman.
Ikävä vain, että nuo keskikaiteet ovat niitä motoristintappajia eli
vaijerimallisia.
08.07.2007 17:32. Skellefteåssa. Näin sitä mennään muutamassa
päivässä äärimmäisyydestä toiseen: muutama päivä sitten oli kaiken sulattava
helle ja nyt ajoin Luulajasta Skellefteåhon 10-11 asteen
lämpötilassa ja vesisateessa. On tämä metka heinäkuu.
Ei tehnyt mieli ajella pitemmästi, joten otin huoneen hotellista (Scandic)
enkä vielä päättänyt, minne asti ajan seuraavana päivänä. Vaihtoehtoina on
lähinnä Örnsköldsvik (245 km) tai Sundsvall (400 km). Sääennuste lupailee
näille seuduin vielä seuraavaksikin päiväksi kylmää ja sateista keliä, joten
kovin pitkää ajoa ei ollut järkevää suunnitella.
Skellefteån rautatieasemalta oli
laiturit jo purettu pois, mutta ilmeisesti tavaraliikennettä on vielä, kun
oli sähkötkin radalle vedetty. Tulee vähän Raahe mieleen tästä. Tihkusateen
harmaus näkyy kuvastakin.

Tällaisella kelillä ajaessa tulee ihan hurja nuoruus mieleen: kesällä
1984 ajoin polkupyörällä reitin Haukipudas (Oulun vieressä, jos joku ei
tiedä) - Rovaniemi - Kilpisjärvi - Narvik - Trondheim - Sundsvall - Vaasa -
Haukipudas ja Pohjois-Norjassa olosuhteet olivat aika lähellä
tämänpäiväistä.
Olen tällä matkalla jo monesti kiitellyt itseäni onnistuneesta
hankinnasta, kun ostin Vespaan matalan tuulilasin. Se paransi sekä mopon
suorituskykyä että ajomukavuutta. Ilman pleksiä piti tyytyä tuollaiseen
90-100 km/h mittarinopeuteen, kun nyt pystyy ajamaan huoletta 120-130 km/h
ilman, että ajoviima repii yläkroppaa irti käsivarsista.
Kovasti ihmettelen ruuan hintaa tässä maassa. On nääs halapaa. Kävin
Skellefteåssa hakemassa kiinalaista mukaan: annos kanaa ja cashewpähkinöitä
riiseineen päivineen maksoi 76 kruunua. Suomessa vastaava lysti maksaisi
kevyesti tuplat. Siis joko täällä on ruoka-aineet tosi halpoja tai sitten
ravintola-alalla työskenteleville maksetaan surkeita palkkoja.
09.07.2007 19:59. Matka jatkui Uumajan kautta Örnsköldsvikiin, josta
löysin varsin tyylekkään hotellin: First Hotel Statt, joka sijaitsee sataman
äärellä, ydinkeskustan reunamilla. Hotellirakennus on valmistunut vuonna
1913 ja se on pidetty kunnossa vanhaa kunnioittaen, eli ei ole rempattu
pilalle. Hotellilla on oma parkkialueensa korttelin sisäpuolella, joten
sinne on mukava pysäköidä.

Tänne (= Uumajasta etelään) on
muuten rakenteilla komea uusi rautatieyhteys:
Botniabanan. 190 km aivan uutta
rataa, joka lyhentää junamatkaa etelästä Uumajaan huomattavasti. Radan
läheisyys näkyy E4:lläkin: muutaman kilometrin välein on pelastuspaikkoja
eli räddningsplatseja, ne ovat viitoin osoitettuja reittejä maantieltä radan
varteen. Onnettomuustapauksissa saadaan siis apu helposti opastettua
perille.

Tässä vielä pari kuvaa uudesta radasta.


Örnsköldsvik on vaikeasti kirjoitettavasta ja lausuttavasta nimestään
huolimatta varsin viehättävä kaupunki; sain helposti pari tuntia kulumaan
kun kävin iltakävelyllä tutustumassa paikkoihin. Ja koska keskusta on
kuitenkin varsin pienellä alueella, ehtii jalkaisinkin nähdä jo paljon.
Täällä muuten on aika metka uusi rautatieasema (joka ei vielä ole käytössä
vaan odottaa Botniabanan-radan valmistumista): hyppyrimäen hidastusalue
menee radan alitse.


Alkumatkasta muistelin taas kesän -84 pyöräretkeä Norjaan, kun ajelin
Skellefteåsta Uumajaan vesisateessa. Muuten meni hyvin mutta vesi löysi
kummasti tiensä kauluksesta takin alle ja perillä oli paidat märkinä melkein
napaan asti. Ja hanskat tietysti niin märjät että vettä saattoi puristaa
niistä kohtalaisen määrän. Mutta sitä vartenhan mukana on kahdet hanskat -
vaihdoin Uumajassa kuivat lapaset käteen ja loppumatka menikin sitten
mukavasti, kun sadekin lakkasi ja ilma lämpeni muutamalla asteella.
Sääennuste lupaili seuraavaksi päiväksi jo poutaa, joten uskallan
suunnitella vähän pitempää päivämatkaa. Jos yllätyksiä ei tule, ajelen
Gävleen.
10.07.2007 21:34. Tiistai-ilta Gävlessä, hotelli Park Innissä. Täällä
oli mahdollisuus pysäköidä maanalaiseen parkkihalliin, jossa on jopa pari
ruutua moottoripyöriä varten. Nämä parkkihallit ovat ihan hyvä juttu; minä
en ainakaan välittäisi jättää omaa mopoa yöksi vieraaseen kaupunkiin ihan
kadun varteen.

Tätä seutua kutsutaan muuten nimellä
Höga Kusten eli korkea rannikko, ja
olihan maisematkin sen mukaiset. Tässä kaksi kilometriä pitkä riippusilta,
josta olisi varmaan saanut paremmankin kuvan, mutta en viitsinyt sateessa
ajella kauemmas sitä ottamaan.


Alkumatka meni tutuissa merkeissä eli tihkusateessa, mutta lämpötila
oli jo siedettävissä lukemissa eli pyöri 15 asteen nurkilla. Sundsvallissa
tuli viimeiset sateet, ja Hudiksvallissa maltoin jo riisua sadevaatteet. Oli
nimittäin taivaalle ilmestynyt omituista sinistä väriä ja jokin kirkas valo,
joka ihan häikäisi. Suunnittelin, että pitää illalla katsoa vielä
telkkarista uutiset, josko siellä kerrottaisiin, mikä tuo valo oli. Mikä lie
tähdenlento.

Loppumatkasta olikin sitten jo ihan kesäkeli eli lämpötila nousi 20
asteen paremmalle puolelle ja aurinko paistoi.

Sundsvallissa tuli niin ikään
harrastettua rautateitä; siellä kun E4 menee aivan kivenheiton päästä
rautatieaseman ohi. Kuvia tuli otetuksi paljon mutta laitetaan tähän
malliksi vain muutama.



Seuraavalle päivälle suunnittelin käynnin
Gävlen rautatiemuseossa ja sitten ajelen Nora -nimiseen pikkukaupunkiin,
jossa on vanhoista makuuvaunuista tehty retkeilymaja. Must-paikka jokaiselle
itseään kunniottavalle ja retkeilymajoissa viihtyvälle
rautatieharrastajalle!
Rautatiemuseossa oli viehättävä vanhaan ravintolavaunuun rakennettu
kahvila.


Perheen pienimmille oli tarjolla
ICE-junan vetureita.

Kaukana kotoa täytyy muistaa, että
asiat, jotka kotipuolessa ovat tutuille itsestään selviä, ovat
tuntemattomille outoja. Siksi on tällainenkin seikka syytä kirjallisesti
ilmoittaa:

Ruotsin auringon alla ajellessa tuli
mieleen miettiä, että jos rakentelisi ensi kesän reissuille Vespaan
perävaunun. Ei sen iso tarvitsisi (eikä saakaan) olla, vaan tavoitteena
olisi lisätä lukittavissa olevaa tavaratilaa. Vaunu voisi koostua
yksinkertaisesta teräsputkirungosta, jonka päälle istutettaisiin GTS:n
takaboksi ja sen viereen jotkut sopivat pikkupyörät. Jos kiinnostuneita
löytyisi, voisi tällaisia valmistaa/valmistuttaa pienen sarjan, jolloin
yhden kappaleen kustannukset saattaisivat pysyä kohtuullisina. Reissusta
palattua idea kyllä vähän lakastui ja taidan tyytyä ostamaan etutarakalle
pienen moposkootterimallisen tavaraboksin - saahan siitäkin lukollista
tavaratilaa.
11.07.2007 20:22. Nora Tåghem
-retkeilymajassa keskiviikkoiltana. Olipas taas rautatiepainotteinen päivä,
kun alkajaisiksi kävin tutustumassa Gävlen rautatiemuseoon ja perille Noraan
päästyä majoituin makuuvaunuretkeilymajaan ja kuvasin muistikortin täyteen
kuvia Noran vanhasta rautatieasemasta, alueella olevista vaunuista sekä
vetureista ja olihan täällä kaksi ruotsalaista lättähattuakin.





Noran kaupunki itsessään on pieni mutta kyllä sieltäkin kaunista
katsottavaa löytyy - tässä esimerkiksi katunäkymä viehättävine kyltteineen
sekä kaupungin kirkko.



Kiva oli ajella pitkästä aikaa
hyvässä säässä: puolipilvistä ja 20-24 astetta oli. Seuraavalle päivälle on
taas sadetta luvassa, eli palataan normaaliin kesäsäähän. Jätevesisäiliön
tyhjennyspaikalla oli tilaisuus ikuistaa muuan luontokappale.


13.07.2007 09:58. Torstain ajomatka Tukholmaan oli taas paluu
normaaliin päiväjärjestykseen: sää muuttui melko pian Norasta lähdön jälkeen
pilviseksi ja sateiseksi, ja Tukholmaan saapuessani ajoinkin sitten jo ihan
kaatosateessa.
Täytyy suunnitella tulevien sadepäiväajojen varalta vähän parempia
sadevarusteita: kauluksesta sisään valuvan veden tielle pitänee virittää
jonkinlainen sadekauluri, joka ohjaa veden takin päälle, ja hanskojen
suojaksi voisi myös laittaa jotain. Onhan nuo Cloverin lapaset vedenpitävät,
mutta se kosteuden pysäyttävä kalvo on sen verran kaukana hanskan pinnasta,
että jonkin aikaa sateessa ajettua on hanska märkä ja kosteus alkaa ikävästi
jäähdyttää kätösiä.
Tukholmassa käytiin normaalin
kaupungilla haahuilun lisäksi paikallisessa
Raitiotiemuseossa - siellä oli
mahdollista mm. leikkiä metron kuljettajaa.

Esillä oli monen ikäistä ja
kuntoista bussi- ja raitiovaunukalustoa. Jännä juttu muuten, että Ruotsissa
siirryttiin varsin myöhään - 3.9.1967 - vasemmanpuoleisesta liikenteestä
oikeanpuoleiseen.







Toisena päätutustumiskohteena
Tukholman seudulla oli 1600-luvulla valmistunut
Drottningholmin linna puistoineen. Alue on nykyisin Unescon
maailmanperintölistalla.





14.07.2007 16:24. Kaikki ei sentään
ole länsinaapurissa paremmin. Käytiin eilen ostamassa Systeemistä viinipullo
ja hämmästykseni oli suuri, kun käytössä oli suomalaisnäkökulmasta
antiikkinen toimintamalli: ensin otetaan vuoronumero, sitten odotetaan
vuoroa, ja kun se tulee, pyydetään myyjältä halutut tuotteet, ja sitten
maksetaan ne. Suomalaiseen valintamyymäläalkoon tottuneelle tämä oli kuin
paluu kauas menneisyyteen.
15.07.2007 19:51. Melkein Suomessa.
On tämä Ahvenanmaa jännä välimuoto; liikenteessäkin on soma sekoitus
molempien maiden tyylejä. Liikennemerkit ovat suomalaisia, mutta
ajoratamerkinnät ruotsalaisia (valkoiset sulkuviivat ja katkoviivat tien
reunoissa) ja nopeusrajoitukset menevät ruotsalaisittain 50 - 70 -90.

Grisslehamnin ja Eckerön välinen laivamatka meni mukavasti ja perillä
oltiin ajoissa siitä huolimatta, että ajoneuvojen lastaaminen pääsi alkamaan
vasta 3 minuuttia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa. Oli niin paljon
mantereelle tulijoita että purku kesti tosi kauan. Tässä odotellaan laivan
tuloa muiden kahdella pyörällä matkailevien kanssa.

Suu auki ja autot pihalle.

Ja ihan hyvä, että tuo laivamatka kesti vain kaksi tuntia - sen
pitempään ei olisi viitsinyt sitä örinää kuunnella. Ei ole mitään niin
karsean kuuloista kuin päissään selittävä suomalainen mies, paitsi päissään
selittävä ruotsalainen mies. Hyi helvetti.
Viking Linellä on Maarianhaminassa käytössä ihka oikea
Routemaster-bussi.


Seuraavan päivän ohjelmaan ei paljon muuta sitten mahtunutkaan kuin
lopullinen paluu kotimaahan eli Ahvenanmeren kuuluisimman merirosvon, Stig
Ombordin kyydissä punaisella laivalla Turkuun ja sieltä kivenheiton päähän
eli Naantaliin yöpymään.
Satamassa oli syytä olla tarkkana,
että meni oikeaan laivaan. Molemmista suunnista tulevat punaiset laivat
nimittäin saapuvat satamaan aivan samaan aikaan.

Maarianhaminasta kyytiin tuli myös
useita polkupyörällä matkaa tekeviä.

Isabellan keulaportti olikin sivulle avautuvaa mallia.

Laivamatkalle olin varannut halvimman mahdollisen hytin eli ns.
säästöhytin; se on sellainen ikkunaton kömmänä autokannen alapuolella, jossa
on kerrossänky, jakkara ja pieni pöytä. Ja vuoteet pitää sijata itse. Aivan
passeli tällaiselle yksikseen matkustavalle, mutta perheen kanssa matkatessa
pitäisi kyllä olla ihan kunnon hytti merinäköaloineen kaikkineen.

Turkua lähestyttäessä puikkelehdittiin melko läheltä saaria ja vastaan tuli
useita rahtilaivoja.




16.07.2007 21:19. Naantalissa.
Tulipa laivalla sellainen erikoisuus eteen, että 14 + 14 = 32. Nimittäin kun
ostin kupin kahvia (SEK 14) ja pienen suklaamakean (SEK 14), oli yhteishinta
kruunuina 32 eikä 28 kuten maaseudulla koulut käyneenä kuvittelin. Aina sitä
oppii.
Seuraavaksi päiväksi oli luvassa mitä mainiointa ajosäätä, mutta
keskiviikolle eli viimeiselle matkapäivälle oli puolestaan ennustettu
vesikeliä. Muutin sen vuoksi loppumatkan ajosuunnitelmaa niin, että ajoin
tiistaina Kokkolaan asti ja keskiviikolle jäi enää parinsadan kilometrin
pikamatka.
Naantalin leirintäalueen
erikoisuutena on, että siellä ei ole vaakasuoraa maanpintaa liiaksi asti.


Leirintäalueen viereisiltä kallioilta avautui hyvä näkymä läheiseen
rekkalauttasatamaan.

17.07.2007 21:55. Kokkolassa,
reissun viimeisessä yöpymispaikassa. Eipä tästä mitään ajamisen riemujuhlaa
sitten tuntunutkaan. Alkumatka Naantalista Uuteenkaupunkiin meni kyllä
kivasti, mutta sitten rupesin kuuntelemaan, että onpas Vespassani kova ääni.
Pysähdyin ihmettelemään asiaa ja soitin maahantuojalle
selvittääkseni, mistä löytyy lähin Vespa-huolto. Raumaltahan se. Siellä
tutkivat ja totesivat, että pakoputken liitospanta (se, joka on
äänenvaimentimen etupuolella) on löystynyt ja vuotavat pakokaasut ovat
polttaneet myös tiivisteen. Eli pannan kiristäminen ei auttanut.
Sitten soittelin sinne tänne ajoreitillä tai sen lähellä oleviin
Vespa-huoltoihin, mutta eihän missään tuota tiivikettä hyllyssä ollut.
Siispä soitto Sumekon varaosapuolelle, vaan kas kummaa: sieltä sanottiin,
että tuossa liitoskohdassa ei ole tiivistettä.
No ajelin takaisin Rauman huoltoon, mutta sieltä olivat miehet
lähteneen jonnekin asioille eikä pariin tuntiin voitaisi tehdä mitään.
Siispä ajoin Poriiin. Siellä asentaja tutki asiaa ja sanoi, että on siellä
tiiviste, mutta heillä ei ole sellaista hyllyssä.
Ota tästä nyt sitten selvää. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista.
Sellaisen evästyksen sain kuitenkin Porista, että vika ei ole vakava eli ei
estä ajamista. Ja molemmissa kaupungeissa tehtiin nämä pienet tutkimiset ja
pannan kiristämiset ilmaiseksi, eli palvelua ei voi moittia. Tästä siis
pisteet Moto-Rauma Oy:lle ja Motoxi Ay:lle. Sen sijaan ihmetyttää, että
maahantuojan käytössä olleesta varaosakuvastosta ei selvinnyt, että tiiviste
on olemassa. Olisin mieluusti sen vaikka omalla kustannuksellani tuottanut
Matkahuollon kautta johonkin sopivaan asennuspaikkaan.
Ajomatka oli tänään 502 km eli pisin Vespalla koskaan ajamani
päivämatka. Ja se oli aivan liikaa - ainakin tällaisena päivänä, jolloin
alkumatkasta menee monta tuntia suunnittelemattomaan nysväämiseen. Onpahan
huomenna lyhyempi matka ajella sateessa. Kyllä tähänastisten noin 8000 km
kokemusten valossa sellainen 250...350 km/päivä on ihannematka. Jää aikaa
taukoihin ja muuhunkin.
Niin ja sateesta puheenollen: kerrankin ajoitus meni nappiin.
Kokkolassa ehdin sopivasti asettua hotelliin ja hakea grilliltä evästä, kun
alkoi sataa.
Viimeisen päivän ajomatka ei kyllä pahemmin innosta. Pyörä ei ole
ihan kunnossa ja sää on todennäköisesti huono, minkä lisäksi nämä viimeiset
sadat kilometrit ovat pohjoissuomalaiselle aina sellaista evvk-pakkopullaa.
Samat reitit on ajettu eri ajoneuvoilla lukemattomat kerrat, eikä vaihtelun
mahdollisuuksia juuri ole. Toista se on Etelä-Suomessa, jossa ajokelpoisia
teitä risteilee tiheänä verkkona ja reittejä voi helposti vaihdella ilman
kohtuutonta matkan pidentymistä.
Pitäisiköhän tehdä Suuri Keksintö, jonka avulla Vespan ja
matkavarusteet voisi lähettää vaikka tekstiviestinä 500 km päähän ja itse
voisi mennä sinne junalla tms. ja lähteä potkuttelemaan vasta sieltä.
Polkupyöräretkilläni tein joskus niin, että laitoin pyörän tavaroineen
menemään bussirahtina Jyväskylään tai Iisalmeen, ja aloitin polkemisen vasta
sieltä. Vespaa eivät taida bussiin huolia.
Jotain hyvääkin on näiden viimeisten päivien vastuksissa: ei tee heti
mieli lähteä uudestaan
18.07.2007 14:39. Ja nyt sitten ollaan taas kotona. Ajoitus osui
tänäänkin nappiin: 10 min siitä, kun kannoin viimeisen nyssäkän pihalta
sisälle, alkoi ukkoskuuro. Siinä olisin kyllä kastunut kunnolla.
Muutenkin meni tänään ajelut ihan kivasti ja tunnelmat olivat aamusta
alkaen paremmat kuin eilen. Sadealue oli pyyhkäissyt yön aikana Pohjanmaan
ylitse ja tänään sain ajella auringonpaisteisella aallonharjalla koko matkan
Ouluun. Tuo aallonharjavertaus tuli mieleen siitä, että joka kerta kun
pysähdyin, saivat sadepilvet minut kiinni, mutta kun lähdin ajamaan, pääsin
aina karkuun. Tuli siis todistettua, että GTS on tuulta nopeampi
Tässä vielä pari kuvaa matkan viimeiseltä etapilta - ensin Kalajoelta
ja viimeisessä kuvassa Järvelänjärven levähdyspaikalta pari kivenheittoa
ennen Raahea.

 |