Matkan aloitus tapahtui aurinkoisena kesäpäivänä 5.7.2007. Matkalla oli mukana läppäri + mobiilinettiyhteys, joten matkakertomuksen päivittäminen (lähes) joka päivä oli mahdollista.

Alkuperäinen matkareittisuunnitelma oli seuraava:

5.7. lähtö Oulusta, ajo Kalixiin.
6.7. ajo Luulajaan.
7.7. Luulajassa.
8.-12.7. ajo Luulajasta Tukholmaan.
13.-14.7. Tukholmassa.
15.7. ajo Tukholmasta Grisslehamniin, laivalla Eckeröön, ajo Maarianhaminaan.
16.7. laivalla Turkuun, ajo Naantaliin.
17.7. ajo Vaasaan.
18.7. ajo Ouluun.

Toteutunut reitti kilometrimäärineen näkyy tässä kartassa.

Tein reissun osittain perheen kanssa siten, että perhe tuli samalla aikataululla Luulajaan autolla, ja palasi sieltä sitten kotiin Ouluun, ja Tukholmaan he tulivat lentäen. Tässä kuvassa ollaan Torniossa tauolla; vasemmalla poikani Lauri ja oikealla vaimoni Päivi.



Tavaroiden pakkaamisen jälkeen oli aika tankata Vespa ja sitten enää nyssäköiden ripustaminen kyytiin ja menoksi. Tässä mopo lähtövalmiina kotipihalla.



05.07.2007 13:53. Merihelmen matkailualue, Kuivaniemi. Lämpöä riittää: 26 astetta ja aurinkoista. Hyvä on ajella. Mielenkiintoista on seurata miten vastaantulevat tosikkopyöräkuskit reagoivat: osa ajaa leuhkasti moikkaamatta mutta Goldwing-kuskeilta saattaa tulla reipaskin kädenheilautus. Ihmeen hyvin sain kaikki tavarat mahtumaan kyytiin. Enempää ei kyllä olisi sopinut. Mutta nyt kahville!



05.07.2007 20:32. Hotel Valhall, Kalix. Kuumaa oli matkanteko - lämpö nousi Kemin kohdalla jo 29 asteeseen eikä siitä kovasti jäähtynyt edes Ruotsin puolella.

Kalix on miellyttävä pikkukaupunki; E4 menee keskustan sivu ja toiselle puolelle jää kaupungin keskusta ja toisella puolella, veden äärellä, on pieni leirintäalue. Hotellista leirintäalueen vieritse ja kirkon pihan läpi keskustaan ja takaisin hotelliin oli mukava iltakävely. Lopuksi kaupasta ruokaa ja hotelliin suihkuun (joka tuli tosi tarpeeseen!) ja sitten iltapalan syöntiin.

Seuraavaksi päiväksi oli luvassa sadetta ja vähän vilpoisempaa, joten pelko ajopuvun sisään sulamisesta vähän hälveni.

06.07.2007 18:02. Scandic Hotel, Luleå. Täällä oltiin kaksi yötä. Mukavampi olisi tietysti ollut majoittua vaikka mökkiin; Luulajassahan on tosi hieno leirintäalue, mutta eihän noita mökkejä ex-tempore -matkalaiselle enää ole jäljellä. Ja jos matka pitää suunnitella joka yön osalta yksityiskohtaisesti viikkoja tai jopa kuukausia etukäteen, niin ei se enää kivaa ole.

Aamu valkeni pilvisenä mutta lämpimänä; 24 astetta taisi olla parhaimmillaan. Iltapäivällä sitten alkoi sataa ja lämpötilakin laski 17 asteeseen. Juniorin ajovarusteet olivat autossa mukana, jotta päästäisiin vähän kahdestaankin ajelemaan. Tämän päivän pääkohteena oli Norrbottens Järnvägsmuseum, eli paikallinen rautatiemuseo, jonne siis ajettiin kahdestaan Vespalla.

Ken haluaa nähdä enemmän rautatiemuseokuvia, etsiköön niitä vaikka täältä. Samasta osoitteesta löytyy myös muutama kuva seuraavasta vierailukohteestamme.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli käynti Teknikens Husissa eli Tekniikan talossa; täkäläinen vastine Oulun Tietomaalle tai Vantaan Heurekalle. Ja pesee molemmat 6-0.

Siellä sai mm. leikkiä Kiirunan malmijunan kuljettajaa.





Kyllä muuten Suomessa ollaan valovuoden päässä ruotsalaisesta tienpidon tasosta. E4 on näinkin pohjoisessa melkein koko matkan joko leveäkaistatietä tai ohituskaistatietä - joko keskikaiteella tai ilman. Ikävä vain, että nuo keskikaiteet ovat niitä motoristintappajia eli vaijerimallisia.

08.07.2007 17:32. Skellefteåssa. Näin sitä mennään muutamassa päivässä äärimmäisyydestä toiseen: muutama päivä sitten oli kaiken sulattava helle  ja nyt  ajoin Luulajasta Skellefteåhon 10-11 asteen lämpötilassa ja vesisateessa. On tämä metka heinäkuu.

Ei tehnyt mieli ajella pitemmästi, joten otin huoneen hotellista (Scandic) enkä vielä päättänyt, minne asti ajan seuraavana päivänä. Vaihtoehtoina on lähinnä Örnsköldsvik (245 km) tai Sundsvall (400 km). Sääennuste lupailee näille seuduin vielä seuraavaksikin päiväksi kylmää ja sateista keliä, joten kovin pitkää ajoa ei ollut järkevää suunnitella.

Skellefteån rautatieasemalta oli laiturit jo purettu pois, mutta ilmeisesti tavaraliikennettä on vielä, kun oli sähkötkin radalle vedetty. Tulee vähän Raahe mieleen tästä. Tihkusateen harmaus näkyy kuvastakin.
 


Tällaisella kelillä ajaessa tulee ihan hurja nuoruus mieleen: kesällä 1984 ajoin polkupyörällä reitin Haukipudas (Oulun vieressä, jos joku ei tiedä) - Rovaniemi - Kilpisjärvi - Narvik - Trondheim - Sundsvall - Vaasa - Haukipudas ja Pohjois-Norjassa olosuhteet olivat aika lähellä tämänpäiväistä.

Olen tällä matkalla jo monesti kiitellyt itseäni onnistuneesta hankinnasta, kun ostin Vespaan matalan tuulilasin. Se paransi sekä mopon suorituskykyä että ajomukavuutta. Ilman pleksiä piti tyytyä tuollaiseen 90-100 km/h mittarinopeuteen, kun nyt pystyy ajamaan huoletta 120-130 km/h ilman, että ajoviima repii yläkroppaa irti käsivarsista.

Kovasti ihmettelen ruuan hintaa tässä maassa. On nääs halapaa. Kävin Skellefteåssa hakemassa kiinalaista mukaan: annos kanaa ja cashewpähkinöitä riiseineen päivineen maksoi 76 kruunua. Suomessa vastaava lysti maksaisi kevyesti tuplat. Siis joko täällä on ruoka-aineet tosi halpoja tai sitten ravintola-alalla työskenteleville maksetaan surkeita palkkoja.

09.07.2007 19:59. Matka jatkui Uumajan kautta Örnsköldsvikiin, josta löysin varsin tyylekkään hotellin: First Hotel Statt, joka sijaitsee sataman äärellä, ydinkeskustan reunamilla. Hotellirakennus on valmistunut vuonna 1913 ja se on pidetty kunnossa vanhaa kunnioittaen, eli ei ole rempattu pilalle. Hotellilla on oma parkkialueensa korttelin sisäpuolella, joten sinne on mukava pysäköidä.

Tänne (= Uumajasta etelään) on muuten rakenteilla komea uusi rautatieyhteys: Botniabanan. 190 km aivan uutta rataa, joka lyhentää junamatkaa etelästä Uumajaan huomattavasti. Radan läheisyys näkyy E4:lläkin: muutaman kilometrin välein on pelastuspaikkoja eli räddningsplatseja, ne ovat viitoin osoitettuja reittejä maantieltä radan varteen. Onnettomuustapauksissa saadaan siis apu helposti opastettua perille.

Tässä vielä pari kuvaa uudesta radasta.

Örnsköldsvik on vaikeasti kirjoitettavasta ja lausuttavasta nimestään huolimatta varsin viehättävä kaupunki; sain helposti pari tuntia kulumaan kun kävin iltakävelyllä tutustumassa paikkoihin. Ja koska keskusta on kuitenkin varsin pienellä alueella, ehtii jalkaisinkin nähdä jo paljon. Täällä muuten on aika metka uusi rautatieasema (joka ei vielä ole käytössä vaan odottaa Botniabanan-radan valmistumista): hyppyrimäen hidastusalue menee radan alitse.

Alkumatkasta muistelin taas kesän -84 pyöräretkeä Norjaan, kun ajelin Skellefteåsta Uumajaan vesisateessa. Muuten meni hyvin mutta vesi löysi kummasti tiensä kauluksesta takin alle ja perillä oli paidat märkinä melkein napaan asti. Ja hanskat tietysti niin märjät että vettä saattoi puristaa niistä kohtalaisen määrän. Mutta sitä vartenhan mukana on kahdet hanskat - vaihdoin Uumajassa kuivat lapaset käteen ja loppumatka menikin sitten mukavasti, kun sadekin lakkasi ja ilma lämpeni muutamalla asteella.

Sääennuste lupaili seuraavaksi päiväksi jo poutaa, joten uskallan suunnitella vähän pitempää päivämatkaa. Jos yllätyksiä ei tule, ajelen Gävleen.

10.07.2007 21:34. Tiistai-ilta Gävlessä, hotelli Park Innissä. Täällä oli mahdollisuus pysäköidä maanalaiseen parkkihalliin, jossa on jopa pari ruutua moottoripyöriä varten. Nämä parkkihallit ovat ihan hyvä juttu; minä en ainakaan välittäisi jättää omaa mopoa yöksi vieraaseen kaupunkiin ihan kadun varteen.

Tätä seutua kutsutaan muuten nimellä Höga Kusten eli korkea rannikko, ja olihan maisematkin sen mukaiset. Tässä kaksi kilometriä pitkä riippusilta, josta olisi varmaan saanut paremmankin kuvan, mutta en viitsinyt sateessa ajella kauemmas sitä ottamaan.

Alkumatka meni tutuissa merkeissä eli tihkusateessa, mutta lämpötila oli jo siedettävissä lukemissa eli pyöri 15 asteen nurkilla. Sundsvallissa tuli viimeiset sateet, ja Hudiksvallissa maltoin jo riisua sadevaatteet. Oli nimittäin taivaalle ilmestynyt omituista sinistä väriä ja jokin kirkas valo, joka ihan häikäisi. Suunnittelin, että pitää illalla katsoa vielä telkkarista uutiset, josko siellä kerrottaisiin, mikä tuo valo oli. Mikä lie tähdenlento.



Loppumatkasta olikin sitten jo ihan kesäkeli eli lämpötila nousi 20 asteen paremmalle puolelle ja aurinko paistoi.

Sundsvallissa tuli niin ikään harrastettua rautateitä; siellä kun E4 menee aivan kivenheiton päästä rautatieaseman ohi. Kuvia tuli otetuksi paljon mutta laitetaan tähän malliksi vain muutama.







Seuraavalle päivälle suunnittelin käynnin Gävlen rautatiemuseossa ja sitten ajelen Nora -nimiseen pikkukaupunkiin, jossa on vanhoista makuuvaunuista tehty retkeilymaja. Must-paikka jokaiselle itseään kunniottavalle ja retkeilymajoissa viihtyvälle rautatieharrastajalle!

Rautatiemuseossa oli viehättävä vanhaan ravintolavaunuun rakennettu kahvila.





Perheen pienimmille oli tarjolla ICE-junan vetureita.

Kaukana kotoa täytyy muistaa, että asiat, jotka kotipuolessa ovat tutuille itsestään selviä, ovat tuntemattomille outoja. Siksi on tällainenkin seikka syytä kirjallisesti ilmoittaa:

Ruotsin auringon alla ajellessa tuli mieleen miettiä, että jos rakentelisi ensi kesän reissuille Vespaan perävaunun. Ei sen iso tarvitsisi (eikä saakaan) olla, vaan tavoitteena olisi lisätä lukittavissa olevaa tavaratilaa. Vaunu voisi koostua yksinkertaisesta teräsputkirungosta, jonka päälle istutettaisiin GTS:n takaboksi ja sen viereen jotkut sopivat pikkupyörät. Jos kiinnostuneita löytyisi, voisi tällaisia valmistaa/valmistuttaa pienen sarjan, jolloin yhden kappaleen kustannukset saattaisivat pysyä kohtuullisina. Reissusta palattua idea kyllä vähän lakastui ja taidan tyytyä ostamaan etutarakalle pienen moposkootterimallisen tavaraboksin - saahan siitäkin lukollista tavaratilaa.

11.07.2007 20:22. Nora Tåghem -retkeilymajassa keskiviikkoiltana. Olipas taas rautatiepainotteinen päivä, kun alkajaisiksi kävin tutustumassa Gävlen rautatiemuseoon ja perille Noraan päästyä majoituin makuuvaunuretkeilymajaan ja kuvasin muistikortin täyteen kuvia Noran vanhasta rautatieasemasta, alueella olevista vaunuista sekä vetureista ja olihan täällä kaksi ruotsalaista lättähattuakin.



 







Noran kaupunki itsessään on pieni mutta kyllä sieltäkin kaunista katsottavaa löytyy - tässä esimerkiksi katunäkymä viehättävine kyltteineen sekä kaupungin kirkko.

Kiva oli ajella pitkästä aikaa hyvässä säässä: puolipilvistä ja 20-24 astetta oli. Seuraavalle päivälle on taas sadetta luvassa, eli palataan normaaliin kesäsäähän. Jätevesisäiliön tyhjennyspaikalla oli tilaisuus ikuistaa muuan luontokappale.

13.07.2007 09:58. Torstain ajomatka Tukholmaan oli taas paluu normaaliin päiväjärjestykseen: sää muuttui melko pian Norasta lähdön jälkeen pilviseksi ja sateiseksi, ja Tukholmaan saapuessani ajoinkin sitten jo ihan kaatosateessa.

Täytyy suunnitella tulevien sadepäiväajojen varalta vähän parempia sadevarusteita: kauluksesta sisään valuvan veden tielle pitänee virittää jonkinlainen sadekauluri, joka ohjaa veden takin päälle, ja hanskojen suojaksi voisi myös laittaa jotain. Onhan nuo Cloverin lapaset vedenpitävät, mutta se kosteuden pysäyttävä kalvo on sen verran kaukana hanskan pinnasta, että jonkin aikaa sateessa ajettua on hanska märkä ja kosteus alkaa ikävästi jäähdyttää kätösiä.

Tukholmassa käytiin normaalin kaupungilla haahuilun lisäksi paikallisessa Raitiotiemuseossa - siellä oli mahdollista mm. leikkiä metron kuljettajaa.

Esillä oli monen ikäistä ja kuntoista bussi- ja raitiovaunukalustoa. Jännä juttu muuten, että Ruotsissa siirryttiin varsin myöhään - 3.9.1967 - vasemmanpuoleisesta liikenteestä oikeanpuoleiseen.

Toisena päätutustumiskohteena Tukholman seudulla oli 1600-luvulla valmistunut Drottningholmin linna puistoineen. Alue on nykyisin Unescon maailmanperintölistalla.

14.07.2007 16:24. Kaikki ei sentään ole länsinaapurissa paremmin. Käytiin eilen ostamassa Systeemistä viinipullo ja hämmästykseni oli suuri, kun käytössä oli suomalaisnäkökulmasta antiikkinen toimintamalli: ensin otetaan vuoronumero, sitten odotetaan vuoroa, ja kun se tulee, pyydetään myyjältä halutut tuotteet, ja sitten maksetaan ne. Suomalaiseen valintamyymäläalkoon tottuneelle tämä oli kuin paluu kauas menneisyyteen.

15.07.2007 19:51. Melkein Suomessa. On tämä Ahvenanmaa jännä välimuoto; liikenteessäkin on soma sekoitus molempien maiden tyylejä. Liikennemerkit ovat suomalaisia, mutta ajoratamerkinnät ruotsalaisia (valkoiset sulkuviivat ja katkoviivat tien reunoissa) ja nopeusrajoitukset menevät ruotsalaisittain 50 - 70 -90.

Grisslehamnin ja Eckerön välinen laivamatka meni mukavasti ja perillä oltiin ajoissa siitä huolimatta, että ajoneuvojen lastaaminen pääsi alkamaan vasta 3 minuuttia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa. Oli niin paljon mantereelle tulijoita että purku kesti tosi kauan. Tässä odotellaan laivan tuloa muiden kahdella pyörällä matkailevien kanssa.

Suu auki ja autot pihalle.

Ja ihan hyvä, että tuo laivamatka kesti vain kaksi tuntia - sen pitempään ei olisi viitsinyt sitä örinää kuunnella. Ei ole mitään niin karsean kuuloista kuin päissään selittävä suomalainen mies, paitsi päissään selittävä ruotsalainen mies. Hyi helvetti.

Viking Linellä on Maarianhaminassa käytössä ihka oikea Routemaster-bussi.

Seuraavan päivän ohjelmaan ei paljon muuta sitten mahtunutkaan kuin lopullinen paluu kotimaahan eli Ahvenanmeren kuuluisimman merirosvon, Stig Ombordin kyydissä punaisella laivalla Turkuun ja sieltä kivenheiton päähän eli Naantaliin yöpymään.

Satamassa oli syytä olla tarkkana, että meni oikeaan laivaan. Molemmista suunnista tulevat punaiset laivat nimittäin saapuvat satamaan aivan samaan aikaan.

Maarianhaminasta kyytiin tuli myös useita polkupyörällä matkaa tekeviä.

Isabellan keulaportti olikin sivulle avautuvaa mallia.

Laivamatkalle olin varannut halvimman mahdollisen hytin eli ns. säästöhytin; se on sellainen ikkunaton kömmänä autokannen alapuolella, jossa on kerrossänky, jakkara ja pieni pöytä. Ja vuoteet pitää sijata itse. Aivan passeli tällaiselle yksikseen matkustavalle, mutta perheen kanssa matkatessa pitäisi kyllä olla ihan kunnon hytti merinäköaloineen kaikkineen.

Turkua lähestyttäessä puikkelehdittiin melko läheltä saaria ja vastaan tuli useita rahtilaivoja.

16.07.2007 21:19. Naantalissa. Tulipa laivalla sellainen erikoisuus eteen, että 14 + 14 = 32. Nimittäin kun ostin kupin kahvia (SEK 14) ja pienen suklaamakean (SEK 14), oli yhteishinta kruunuina 32 eikä 28 kuten maaseudulla koulut käyneenä kuvittelin. Aina sitä oppii.

Seuraavaksi päiväksi oli luvassa mitä mainiointa ajosäätä, mutta keskiviikolle eli viimeiselle matkapäivälle oli puolestaan ennustettu vesikeliä. Muutin sen vuoksi loppumatkan ajosuunnitelmaa niin, että ajoin tiistaina Kokkolaan asti ja keskiviikolle jäi enää parinsadan kilometrin pikamatka.

Naantalin leirintäalueen erikoisuutena on, että siellä ei ole vaakasuoraa maanpintaa liiaksi asti.

Leirintäalueen viereisiltä kallioilta avautui hyvä näkymä läheiseen rekkalauttasatamaan.

17.07.2007 21:55. Kokkolassa, reissun viimeisessä yöpymispaikassa. Eipä tästä mitään ajamisen riemujuhlaa sitten tuntunutkaan. Alkumatka Naantalista Uuteenkaupunkiin meni kyllä kivasti, mutta sitten rupesin kuuntelemaan, että onpas Vespassani kova ääni.

Pysähdyin ihmettelemään asiaa ja soitin maahantuojalle selvittääkseni, mistä löytyy lähin Vespa-huolto. Raumaltahan se. Siellä tutkivat ja totesivat, että pakoputken liitospanta (se, joka on äänenvaimentimen etupuolella) on löystynyt ja vuotavat pakokaasut ovat polttaneet myös tiivisteen. Eli pannan kiristäminen ei auttanut.

Sitten soittelin sinne tänne ajoreitillä tai sen lähellä oleviin Vespa-huoltoihin, mutta eihän missään tuota tiivikettä hyllyssä ollut. Siispä soitto Sumekon varaosapuolelle, vaan kas kummaa: sieltä sanottiin, että tuossa liitoskohdassa ei ole tiivistettä.

No ajelin takaisin Rauman huoltoon, mutta sieltä olivat miehet lähteneen jonnekin asioille eikä pariin tuntiin voitaisi tehdä mitään. Siispä ajoin Poriiin. Siellä asentaja tutki asiaa ja sanoi, että on siellä tiiviste, mutta heillä ei ole sellaista hyllyssä.

Ota tästä nyt sitten selvää. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Sellaisen evästyksen sain kuitenkin Porista, että vika ei ole vakava eli ei estä ajamista. Ja molemmissa kaupungeissa tehtiin nämä pienet tutkimiset ja pannan kiristämiset ilmaiseksi, eli palvelua ei voi moittia. Tästä siis pisteet Moto-Rauma Oy:lle ja Motoxi Ay:lle. Sen sijaan ihmetyttää, että maahantuojan käytössä olleesta varaosakuvastosta ei selvinnyt, että tiiviste on olemassa. Olisin mieluusti sen vaikka omalla kustannuksellani tuottanut Matkahuollon kautta johonkin sopivaan asennuspaikkaan.

Ajomatka oli tänään 502 km eli pisin Vespalla koskaan ajamani päivämatka. Ja se oli aivan liikaa - ainakin tällaisena päivänä, jolloin alkumatkasta menee monta tuntia suunnittelemattomaan nysväämiseen. Onpahan huomenna lyhyempi matka ajella sateessa. Kyllä tähänastisten noin 8000 km kokemusten valossa sellainen 250...350 km/päivä on ihannematka. Jää aikaa taukoihin ja muuhunkin.

Niin ja sateesta puheenollen: kerrankin ajoitus meni nappiin. Kokkolassa ehdin sopivasti asettua hotelliin ja hakea grilliltä evästä, kun alkoi sataa.

Viimeisen päivän ajomatka ei kyllä pahemmin innosta. Pyörä ei ole ihan kunnossa ja sää on todennäköisesti huono, minkä lisäksi nämä viimeiset sadat kilometrit ovat pohjoissuomalaiselle aina sellaista evvk-pakkopullaa. Samat reitit on ajettu eri ajoneuvoilla lukemattomat kerrat, eikä vaihtelun mahdollisuuksia juuri ole. Toista se on Etelä-Suomessa, jossa ajokelpoisia teitä risteilee tiheänä verkkona ja reittejä voi helposti vaihdella ilman kohtuutonta matkan pidentymistä.

Pitäisiköhän tehdä Suuri Keksintö, jonka avulla Vespan ja matkavarusteet voisi lähettää vaikka tekstiviestinä 500 km päähän ja itse voisi mennä sinne junalla tms. ja lähteä potkuttelemaan vasta sieltä. Polkupyöräretkilläni tein joskus niin, että laitoin pyörän tavaroineen menemään bussirahtina Jyväskylään tai Iisalmeen, ja aloitin polkemisen vasta sieltä. Vespaa eivät taida bussiin huolia.

Jotain hyvääkin on näiden viimeisten päivien vastuksissa: ei tee heti mieli lähteä uudestaan

18.07.2007 14:39. Ja nyt sitten ollaan taas kotona. Ajoitus osui tänäänkin nappiin: 10 min siitä, kun kannoin viimeisen nyssäkän pihalta sisälle, alkoi ukkoskuuro. Siinä olisin kyllä kastunut kunnolla.

Muutenkin meni tänään ajelut ihan kivasti ja tunnelmat olivat aamusta alkaen paremmat kuin eilen. Sadealue oli pyyhkäissyt yön aikana Pohjanmaan ylitse ja tänään sain ajella auringonpaisteisella aallonharjalla koko matkan Ouluun. Tuo aallonharjavertaus tuli mieleen siitä, että joka kerta kun pysähdyin, saivat sadepilvet minut kiinni, mutta kun lähdin ajamaan, pääsin aina karkuun. Tuli siis todistettua, että GTS on tuulta nopeampi

Tässä vielä pari kuvaa matkan viimeiseltä etapilta - ensin Kalajoelta ja viimeisessä kuvassa Järvelänjärven levähdyspaikalta pari kivenheittoa ennen Raahea.