Kesän ensimmäinen skootteriretki suuntautui Oulusta Rantsilan ja Ruukin kautta Raaheen, jossa yövyin leirintäalueella. Kotimatka sitten seuraavana päivänä Siikajoen kautta.
Siis mikä skootteri? No, jo kesällä 2005 haaveilin sellaisesta, mutta päätin, että odottelen seuraavaan kevääseen, ja jos vielä silloinkin on sama mieli, niin sitten ostan. Ja näinhän se oli sama ajatus vielä kevättalvella 2006, joten 18.3.2006, Oulun moottoripyöränäyttelyssä tilasin oman kesälelun Myllymäen Raudasta.
Skootteri - malliltaan Fude Elegance eli virallisemmin Baotian BT49QT-10 - tuli huhtikuun alkupäivinä, ja sitten piti vielä jaksaa odotella kesää ja lämpimämpiä ilmoja. Odotellessa oli hyvä suunnitella kesän retkikohteita.
Muutaman lyhyemmän (alle 100 km) lähiympäristöpörräyksen jälkeen tuli vihdoin kesäkuun 18. päivä, jolloin lähdin ensimmäiselle yöretkelle. Varustus oli mahdollisimman kevyt, koska kaiken piti mahtua reppuun sekä skootterin istuimen alle, tavaraboksiin ja tavaratelineelle.
Majoitusvälineeksi ostin Biltemasta pienen teltan sekä itsestään täyttyvän makuualustan ja tyynyn; lisäksi mukana oli vanha ja uskollinen makuupussi, jossa nukuin jo mm. kesän 1984 polkupyöräretkellä Pohjois-Norjassa. Ruuanvalmistusvälineitä en ottanut mukaan, vaan ajattelin selviäväni kahviloiden ja huoltoasemien yms. tarjonnalla. Myöskään hammasharjaa kummenpia peseytymisvälineitä ei näin lyhyellä reissulla tarvittu, eikä kovin paljoa vaihtovaatettakaan - kevään ja alkukesän ajeluilla olin jo oppinut, että jos ajaessa on tarpeeksi vaatetta päällä, tarkenee varmasti myös paikallaan ollen. Tavarat mahtuivat mukavasti kyytiin ja Limingantullin Prisman ABC-automaatilla suoritetun tankkauksen jälkeen olin valmis taipaleelle. Ensimmäisen tauon pidin Temmeksellä, jossa jäätelönhimo kasvoi suuremmaksi kuin ajamisen into, eli ohjelmassa oli pieni tauko.
Matti Eskoa mukaillen "... tauko maistuu mullekin, ja tielle takaisin". Matka siis jatkui, 4-tietä Rantsilaan, josta sitten käännös tielle 807 kohti Ruukkia. Sieltä olisi toki päässyt isompaa tietä Revonlahdelle ja edelleen Raaheen, mutta mukavampi on ajella pikkuteitä - kunhan ne vain ovat asfaltoituja. Pienipyöräinen skootteri ei tosiaankaan ole mikään soraohjus.
Rautatieharrastajana olin kiinnostunut käymään Tuomiojalla katsomassa vanhaa asemaa - tosin paikalle saavuttuani käännyin jo pihan portilta takaisin - asema kun vaikutti olevan yksityiskäytössä ja siten sinne ei ilman lupaa olisi ollut korrektia mennä. Ajoreitti Ruukista Raaheen meni mukavasti mutkittelevaa tietä 8121 aina Pattijoelle asti, josta olikin sitten enää kivenheitto määränpäähän - sitten vain teltta pystyyn ja rauhallista kesäiltaa viettämään.
Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi paluumatka, joka - koska en tykkää ajella samaa tietä edestakaisin - suuntautui rantareittiä Siikajoen ja Lumijoen kautta.
Ennen retkeä olin arvioinut, että tauot huomioiden keskinopeus skootterilla voisi olla jotain 25 km/h - tämä piti hyvin paikkansa, sillä menomatka (150 km) kesti 6 tuntia ja paluumatka (100 km) 4 tuntia.
Skootteri pelasi kuin ajatus ja ajajakin alkoi vähitellen tottua istumiseen. Taukoja kun malttaa pitää riittävästi, niin ei takamus pääse pahasti puutumaan. Seuraava pitempi retki suuntautuu sitten kauemmas, mutta sitä ennen pitää ratkaista tavarankuljetusongelmat eli keksiä jonkinlainen sivulaukkuviritelmä skootteriin.